tiistai 23. huhtikuuta 2019

Aavikko

Länsi-ikkunan aavikko kylpee kevätauringossa.
Huonekasviharrastukseni on talven ja kevään mittaan puhaltanut läpi kotimme pyörremyrskyn tavoin. Ei ole kolkkaa, jossa ei olisi koti kokenut uudelleenjärjestelyjä kasvien hyväksi. Aluksi kasvit päätyivät satunnaisesti sinne, mistä sattui tilaa löytymään, kuitenkin huomioiden kasvuolot mahdollisimman hyvin. Jossain vaiheessa huomasin, että kaktus- ja mehikasveille asunnosta löytyy parhain paikka länsi-ikkunalta, joka on iltapäivisin ja iltaisin kovin valoisa ja lämmin. Hiljalleen ajatuksissa alkoi muovautua näkyjä jonkinlaisesta yhtenäisestä istutuksesta, jonka melko pian nimesin työnimellä "aavikko" (joka jäikin lopulta istutuksen pysyväksi nimeksi). Mieheni nikkaroi minulle mittojen mukaisen, suuren istutusaltaan, joka kiinnitettiin tukevasti ikkunalle.
Aavikkoistutuksen tähtiä ovat tyräkit, erilaiset kaktukset ja aaloet, anopinkielet ja mehikasvit.
Jonkin verran päänvaivaa aiheutti, millä näin suuri istutusallas täytettäisiin kohtuullisen edullisesti, mutta silti mahdollisimman oikeaoppisesti , jotta sen tulevat asukit saisivat pitkän ja hyvän elämän hoivissani. Pohjalle tuli runsain mitoin lecasoraa ja ruukunpaloja, sen jälkeen hiekkaa, kaktusmultaa ja seramista, eli molersavea, joka ei paakkuunnu kastuessaan. Kalleinta tässä oli ehdottomasti seramis, jota en raaskinut ostaa aivan mielin määrin. Kuvissa näkyvä punainen aines on juuri tätä molersavea. Sen pitäisi olla hyvää kasvualustaa juurikin vaativille kaktuksille ja mehikasveille, jotka eivät pidä kosteassa elelystä, mutta joiden juuret eivät silti saa täysin kuivuakaan.


Sitten päästiin hauskimpaan, eli sopivien kasvien istuttamiseen. Keräilin yhteen kaikki kotoa löytyvät kaktukset ja mehit, myös tyräkkejä ja aaloeita tuli mukaan, sekä keihäsanopinkieli. Suuri rahapuu sai jäädä ruukkuunsa, jottei olisi ottanut muutosta itseensä, samoin suurin pylvästyräkki ja korkea anopinkieli.
Kasvien irroittelu ruukuistaan olikin sitten se piikkisä ja hivenen hankala osuus, mutta istuttaminen ja asettelu oli ah niin hauskaa. :)
Joku on nääntynyt aavikolle. :D
Aavikkoistutus sai koristuksekseen myös jonkun verran kiviä, sekä vanhan vuohenkallon, joka mielestäni sopi maisemaan mainiosti.

Aavikko on ollut valmistumisestaan lähtien suosikkini. Kuljemme sen ohi aina nukkumaan iltaisin ja jään joka kerta ihastelemaan tunnelmaa, jonka aavikko saa aikaan. Laskeva aurinko saa kasvit näyttämään erityisen muodokkailta piikkeineen ja palloineen. Vaikka kaktukset ja mehikasvit eivät kasva kovaa vauhtia kuten vaikkapa vehkat tai muut rehevät huonekasvit, ovat ne silti todella eläviä ja läsnä. Niillä on oma, jännittävä luonteensa. Minusta tuntuu, että ne viihtyvät yhdessä ja ovat onnellisia isossa altaassaan. Ehkä ne luulevat oikeasti olevansa kuumalla aavikolla maapallon toisella reunalla kylmän pohjoisen Suomen sijaan. Ainakin olen tehnyt parhaani vakuuttaakseni ne siitä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti