Omenasato alkaa kypsyä

Huvitus on jo kypsää.

Tämä on omenavuosi. Joinakin vuosina tulee ihan hulvattomasti luumuja, toisina kirsikoita ja nyt on omenain vuoro paistatella satokuninkaana. Olemme harmi kyllä juuri tänä keväänä joutuneet kaatamaan kaksi vanhaa omenapuuta kokonaan pois; ne lahosivat ihan ja niihin tuli kaarnan alle jotakin puunsyöjää, jonka pelkäsimme siirtyvän eläviin ja hyvinvoiviin puihin myös. Mutta onhan näissäkin omenoissa säilömistä. :D

Lapset päättivät aloittaa säilömisen TÄNÄÄN ja keräsivät huvituksesta ensimmäisen korillisen omenoita hillon tekoa varten. Minä vauva sylissäni yritin esittää pieniä vastalauseita, mutta kuulemma minun apuani ei tarvittu. :D Niin sitä on tänään kuorittu, poistettu kodat ja pilkottu mehumaijaan.

Oli kova homma saada maijallinen omenaa puhtaaksi kuorista ja muista siemenkotaröhnistä. :)

Hillon keittely jäi sitten minun kiitolliseksi puuhakseni, kuten myös purkkien kiehuttelu valmiiksi.

Omenat inspiroivat meitä myös ottamaan muutaman hauskan omppukuvan tyttöjen kanssa. :D

Miltä maistuu?

Omenaprinsessat. <3 

On mukavaa, kun kotona on joukko innokkaita ruuanlaittajia/leipureita/säilöjiä. Ilman reipasta jälkikasvuani olisivat nämäkin tölkit jääneet valmistumatta. :)

Omenahilloa kellariin. <3 

Kesäkuulumisia ja uusi tulokas

Maurinmalvaa ja tsinnioita.

Liilaa ja lohenpunaista.

Kaunis ja lämmin kesä on kulunut meillä pikkuvauva-arjen merkeissä. Pieni tulokkaamme, poika, syntyi kesäkuun puolivälissä ja on saanut nauttia lämmöstä ensimmäisenä kesänään oikein kunnolla. Puutarhan kasteluhommat jatkuvat edelleen joka ilta; kukkapenkit ja kasvulavat ovat kovasti vettä vailla. Onneksi vauva nukkuu vaippasillaan vaunuissa ihan mielellään.

Nepalinhanhikki on aivan ihanan värinen.

Uusista tuliunikkokasvatteluistani ehkä kaunein lajike: "Apple blossom".

Syreenileimu eli maatiaisleimu.

Puutarhassani on pitkästä aikaa paljon myös kesäkukkia. Innostuin huhti-toukokuussa kasvattelemaan niitä siemenistä pitkästä aikaa. Monta vuotta ovat perennat vieneet voiton tässä suhteessa, mutta nyt olen kovasti iloinen, että puutarhasta löytyy väri-iloa, jota kesäkukat tuovat tullessaan. Silti hiukan huolettaa, onko elokuun puolivälin jälkeen puutarhassa enää mitään kukkivaa, kun vietämme ristiäisiä. On kaikesta kastelusta huolimatta niin kuivaa, että kasvit kukkivat nopeasti loppuun.

Italian pantaheinä nuokkuu ihanasti.

Koreatörmäkukka ja daalia "Frans Kafka".

Pioniunikko "Lilac Pompon".

Tiibetinkoirankieli kukkii puolivarjossa.

Pikkuhiljaa vauvalle on alkanut muotoutua jonkinlaista rytmiä ja olen sen myötä päässyt puutarhahommiin ja kameran pariin jälleen. Tiedossa siis tiheämpää bloginpäivitystä lähiaikoina. :) Tässä hän siis on - minun uusi työnjohtajani:

Pikkumies kuusi viikkoa :)