Maalaistytön suosikkiperennat: Harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca) ja muut malvakasvit

Harmaamalvikki pihan keskellä paraatipaikalla.

Harmaamalvikki taitaa olla ensimmäinen perenna, jonka olen istuttanut puutarhaani. Tuohon aikaan ei kyllä voinut puhua puutarhasta senkään vertaa kuin nykyisin, vaan meillä oli piha. Muutimme kaupungista vanhaan maatilakeskukseen, jossa ei puutarhanhoidolle oltu ehditty paljonkaan luoda ajatuksia. Perennoja oli kaksi: yksinäinen pioni heinittyneessä kukkapenkissä ja harjaneilikat talon seinustalla. Harjaneilikat keräsin sukupuuttoon ja pionin pelastin myöhemmin toiseen kukkapenkkiin, kun ihmettelin ensin, miksei se kuki lainkaan (oli istutettu liian syvälle).

Harmaamalvikin siemeniä sain työystävältäni, joka kertoi niiden olevan peräisin vanhasta yksilöstä. Ne kasvoivat nopeasti kukkiviksi kasveiksi, jotka istutin uuteen kukkapenkkiini pihan keskelle. Siinä ne kukoistavat edelleen täsmälleen samassa paikassa, mihin ne istutin yli kymmenen vuotta sitten. :) Tämän perennan kohdalla voin siis luotettavasti todeta, että harmaamalvikki on todellinen perinneperenna: äärettömän kestävä, viljelty jo kauan Suomessa ja aiemmin käytetty rohtotarkoituksiinkin. Se on myös vaatimaton kasvupaikkansa suhteen, mutta pitää auringosta. Vuosittain kerään kasveistani siemeniä ja kasvattelen uusia taimia, jotka jatkavat matkaansa joko ystäville, tai läheiselle kyläkaupalle tai -torille. Lähikauppiaamme istutti näitä taimia kyläkaupan eteen paahteiselle paikalle ja ihailen hänen harmaamalvikkipuskaansa joka kesä. Se on jopa komeampi kuin omani. :)

Kaunis vaaleanpunainen. :)

Kasvattelen mielelläni myös muita malvakasveja, kuten monivuotista ruusu- ja myskimalvaa. Minulla kasvoi vuosikaudet ruusumalvaa navetan päädyssä, länsiseinustalla. Olin ostanut siemenet Kuralan Kylämäestä Turusta (museotila), mistä tuohon aikaan sai perinneperennojen siemeniä. Eräänä vuonna sitten päätin jakaa kasvit ja tein sen liian myöhään syksyllä, jolloin talvi pääsi hyökkäämään ennen kuin tajusin mitä tapahtui. Kasvit eivät olleet ehtineet toipua jakamisesta, eivätkä juurtua. Keväällä maasta ei noussut yhtään mitään.  Muistoissani (ja valokuvissa) ruusumalvani kukkii kuitenkin yhä yhtä kauniisti auringon laskiessa.

Ruusumalva kun aurinko painuu länteen.

Joka vuosi kasvatan myös yksivuotisia malvoja, eli kesämalvikkeja tai kiiltomalvaa. Viime vuosina olen suosinut nimenomaan jälkimmäistä, joka saattaa jonain talvena jopa talvehtia. Alla olevassa kuvassa on tällainen yksilö. Se kasvoi lajitoveriensa kanssa peltomaalla, mihin olin sitä kylvänyt, ihan porkkanoiden tuntumaan. Muut kasvit menetettiin talvelle, mutta tämä yksi, jota nimitin Prinsessaksi, jäi eloon ja kasvoi mahdollisimman komeaksi ja korkeaksi seuraavana kesänä.

Kiiltomalva.

Kiiltomalvan kukka läheltä.

Kiiltomalva tuottaa jättimäärän siemeniä. Niitä on helppo kerätä ja siksi olenkin kasvatellut uudet taimet joka kesäksi. Alla olevassa kuvassa kasvaa yksivuotinen Kesämalvikki. Se muistuttaa paljon Harmaamalvikkia, mutta sen kukat ovat isompia ja voimakkaamman vaaleanpunaisia.

Kesämalvikin tuoksuttelija.

Kausihuone

Kausihuone omenapuiden kukkimisen aikaan. Kylvöhommat ovat levittäytyneet kausihuoneen edustalle.

Nyt kun ollaan ihan kohta jo maaliskuulla, on hyvä hetki muistella menneiden kesien kausihuonekasvatteluja. Maaliskuulla yleensä nimittäin laitan pikku patterin lämmittämään kausihuonetta. Sen verran vain, että pakkanen pysyy loitolla. Huoneeni ei ole monen neliön kokoinen, mutta olen opetellut hyödyntämään sen jokaisen sentin. Tällä hetkellä huone on täynnänsä kylmäkäsiteltäviä perennoja, jotka vievät kaiken tilan. Olenkin miettinyt pääni puhki, mihin aion asettaa kevätkylvöt. Todennäköisesti uusia hyllyjä pitää viritellä vanhojen ylä- tai alapuolelle. :)

Tämä kuva on otettu huhtikuussa. Ylähyllyllä kasvaa pensaskrassia, ruusupapuja, kiiltomalvaa ja jotain yrttejä ruukuissa (taaimpia tasveja en enää tunnista), alatasolla on kurkkua, perhoskukkaa ja kosmoskukkaa, lattialla ruukuissa kesädaalioita siemenestä.

Tässä näkyy silopersiljaa, pikkuisen kärsiviä tomaatinalkuja, sekä lisää daalioita. :D

Kylvökehikot, joihin mahtuu 8x8 tainta, ovat maailman kätevimpiä. Minulla on myös pienempiä kehikoita, joihin mahtuu tuplaten kasveja, mutta niitä käytän yleensä vasta kun kaikki isommat ovat varattuja, koska niiden multatila/taimi on niin vähäinen, että harva kasvi tyytyy pitkään niin minimaaliseen multamäärään.
Taimihuoneen peränurkassa minulla on kattoon saakka korkea vesisaavi, joka pitää täyttää kaivovedellä alkuun ehkä kerran viikossa, mutta kasvun ollessa kiihkeimmillään, jopa parin päivän välein. Keväällä suuri vesiastia on hyödyllinen myös siksi, että vesi kerää päivän aikana auringon lämpöä ja luovuttaa sitä illalla ja yöllä huoneeseen pitäen osaltaan tilaa lämpöisenä.

Toukokuun puoliväli. Lattianrajan daaliat ovat jo suuria. Kesäkurpitsoja on myös paljon ruukuissa. Lattianrajassa näen myös purjoja ja värinokkosta kasvamassa. Ylimmällä hyllyllä näkyy ainakin petunioita, taaempana ehkä samettikukkaa.

Pöydällä tomaatit ovat alkaneet vahvistua. Lattialla ruusupavut kurkottelevat jo korkealle ja niiden takana rehottavat perhoskukat. Ihan perällä näkyy pensaskrassia.

Koska kausihuoneeni on niin pieni, on tuuletuksesta huolehdittava hyvin. Pikkuruisessa huoneessa lämpötila nousee helposti aivan liian korkeaksi. Loppukeväällä ja kesällä kausihuoneen ovi on jatkuvasti auki ja ylhäältä katonrajasta poistetaan "yläkolmiosta" muovitus kokonaan, jolloin ilma kiertää hyvin. Kastelu kannattaa suorittaa aina aamuisin ja iltapäivisin ennen viittä, jonka jälkeen en yleensä enää kastele, jotta homeelta ja sammaleelta säästyttäisiin. Jos tulee pilvisiä päiviä, voi kastelun yleensä jättää kokonaan tekemättä.

Kylvöhimoa ja tilanahtautta

Yritän kovasti hiljentää tahtia ja tehdä uusia kylvöjä niin harvakseltaan kuin pystyn. Tämä on vaikeaa, sillä minut on vallannut jokakeväinen kylvämisenhimo. :D Joka päivä käyn myös nuuskimassa aikaisempia kylvöksiäni ikkunalaudoilla ja hyllyillä. Joko vihertää? Ja vihertäähän siellä. :D Taannoin Virosta tilatut Petunian siemenet ovat itäneet kaikki, kiitos ja ylistys! :D Rikkineilikka, Paprikat, Iisopit ja Rauniokilkka ovat myös päätyneet jo nostamaan päänsä mullan pinnalle. Etelänherneistä on itänyt yksi ja purjosipulistakin on jotakin jo aavistettavissa mullan alla.  Suihkuttelen pieniä alkuja suihkupullon kanssa monta kertaa päivässä. Mustasilmäsusannat ja Kelloköynnökset ovat jo korkeita ja piakkoin täytyy päästä koulimaan niitä omiin ruukkuihinsa. Siinä vaiheessa minulta loppuukin tila ikkunoiden ääreltä ja lämpöpatteri on laitettava päälle kasvihuoneeseen.

Kelloköynnös on vielä sirkkalehtiasteella.

Mustasilmäsusannat kasvattavat kovaa vauhtia ensimmäistä varsinaista lehtipariaan.

Paprikat ovat itäneet sankoin joukoin. Otin siemenet kauniista punaisesta paprikasta ja itäminen tapahtui salamavauhtia.

Rikkineilikan pieniä alkuja.

Tällaista siis tänne kuuluu. Ulkona paukkuvat vaihteeksi yöpakkaset ja lunta on saatu kukkapenkkien suojaksi. Muutaman päivän kuluttua kuitenkin jälleen lauhtuu, mikäli säätiedotukseen on uskomista. Sitten näyttääkin satavan vettä useana päivänä, joten lumesta nauttimisen hetki on nyt. Lapset ovatkin viettäneet koko päivän pihalla ja näyttävät ihan käveleviltä lumiukoilta. Lumesta on syntynyt linnantapainen. Onko hauskempaa näkyä, kuin kaksivuotias, joka lappaa lunta lapiolla pieneen kottikärryyn posket punaisina? <3

Minulle virallinen kevään aloitus on maaliskuun ensimmäisenä päivänä, joten talvea on lumesta huolimatta jäljellä enää muutamia päiviä. Olen listojen ystävänä laatinut itselleni oikein pätevän kylvösuunnitelman, joka etenee kauniisti viikko viikolta. Suunnitelma sisältää viikot 9-17, eli maalis- ja huhtikuun. Paneuduin perinpohjaisesti kasvieni parhaaseen kylvöajankohtaan ja laadin suunnitelmat sen mukaan. Nyt vain ongelmaksi taitaa muodostua se, etten malta pysyä suunnitelmassani. :D Viikon 9 siemenet on kylvetty Daaliaa lukuunottamatta. Sekin on vielä kylvämättä ainoastaan siitä syystä, että siemenet eivät ole vielä saapuneet postilaatikkoon. :D

Jos joku tahtoo tietää, mitä tällä viikolla on laitettu "tulille", niin tässä listaa: Babtisia eli Etelänherne, lisää Petunioita, Iisoppeja itse kerätyistä siemenistä niin paljon, että niistä pitäisi syntyä se haaveiltu aita yrttiympyrään, Roomankumina ja Sitruunamelissaa (liikaa, ihan liikaa!), Lady Of the Lake -Ritarinkannusta eli kotoisasti ilmaistuna Lammenneitoa (omaa siementä), Unelmatädykettä, Purjoa ja Kiinanritarinkannusta "Blue Butterfly" (omaa siementä tämäkin). Vielä listan huippuna keikkuu se Daalia "Redskin" ja siihen pääsen paneutumaan kunhan siemenlähetys saapuu. Se onkin viimeinen siementilaus tälle keväälle. Ehkä. Ehdottoman varmasti ehkä. :D

Suunnitelma yrttiympyrästä

Suunnitelma yrttiympyrästä tulevalle kesälle.

Olen vuosien varrella piirtänyt aika montakin kuvaa erilaisista yrttiympyröistä puutarhaan, vielä milloinkaan sitä toteuttamatta. Ympyrän muodossa kasvatettavat yrtit ovat aina kutkuttaneet mielikuvitustani. Tässä muodossa sen oman mielikuvan pystyy jotenkin kuvittelemaan ihan toisella tavalla, ympyrä on niin konkreettinen ja sopivan vapaa huolimatta selkeästä muodostaan. Tässä ei ole rivejä vaan lohkoja, jotka nekään eivät ole neliöitä. Lohkot erotetaan toisistaan puuta tehdyillä käytävillä. Kuvittelen tämän yrttimaan olevan oikea perhos- ja mehiläismagneetti. :)

Nyt minulla on tälle ihanuudelle paikkakin valmiina. Kuten useasti käy, mieheni loppujenlopuksi tiesi täsmälleen, missä on paras paikka ympyrälle, niin kasvuolojen, toteutettavuuden kuin ihailtavuudenkin puolesta. Itse ajattelin ensin paikkaa puutarhassa paljon kauempana, mutta mies huomasi alueen, joka avautuu navetan lähellä sellaisessa kohdassa, jota voi ihailla ylhäältä käsin. Meillä on navetanvintillä treenisali, jonka ikkunoista näkyy suoraan tälle valitulle paikalle - samoin salille kulku tapahtuu tämän valitun alueen vieritse, joten paikka on tietysti täysi napakymppi. Myös aurinko paistelee kohtaan esteettä koko päivän ja paikalle kulku on helppoa. Tämä onkin tärkeää ympyrän perustamisvaiheessa, koska haluan kohottaa alueen maasta koholleen ja eristää sen nykyisestä alustastaan suojakankaalla tai mahdollisesti sanomalehdillä, joilla olen perustanut kukkapenkkejä viime kesänä.

Keskelle ympyrää tulevaan pyörylään haluan monivuotisen Rohtosalkoruusun. Se kasvaa tuuheana ja korkeana. Kukat ovat pienet ja valkoiset. Olen käynyt ihailemassa Rohtosalkoruusun rehevää kasvua Turun kasvitieteellisessä puutarhassa, sen yrttimaalla, missä ensi kerran ihastuin kasviin. Alla olevassa kuvassa kasvaa Rohtosalkoruusu Louhisaaren kalmilaisessa museopuutarhassa viime kesänä. Se EI OLE tuo komea musta Salkoruusu keskellä kuvaa, joka yrittää varastaa shown, vaan se valkoinen mustan komistuksen ympärillä. :D

Rohtosalkoruusu ja Tarhasalkoruusu, jokin musta lajike, ehkä "Nigra".

Yrttiympyrän sisäkehälle olen ajatellut korkeita yrttikasveja, kuten Kurkkuyrttiä, Lipstikkaa, Rohtoluppiota, Laventelia. Yrtti-Iisoa, Kehäkkukkaa, Tilliä ja Väriminttua. Näistä Lipstikka, Rohtoluppio ja Väriminttu ovat monivuotisia. Myös Laventeli on monivuotinen, mutta niin arka talvehtimaan, että en sydämessäni laske sitä monivuotisten joukkoon laisinkaan. Viime kesänä kasvatin pieniä Laventelintaimia, jotka ovat nyt talvehtimassa. Keväällä saamme nähdä, pääsenkö siirtämään taimet tähän yrttimaahan, vai joudunko peräti ostamaan taimia taimitarhalta! Rohtoluppion siemen on kylmäkäsiteltävä ja tätä kasvia koetankin nyt ensi kertaa kasvattaa. Lipstikan taimet siirrän ympyrään lipstikkamaastani, missä on taimia yllin kyllin ja aivan liian tiheässä tällä hetkellä. :) Yksivuotiset yrtit kasvattelen kevään mittaan siemenistä ja siirrän kasvupaikalle toukokuun lopulla. Paitsi Kehäkukan! Se on eräs ainoista kasveista, jotka kylvän varhain keväällä suoraan kasvupaikalleen.

Sisäkehän ja ulkokehän yrttien väliin ajattelin kasvattaa puolikorkean "aidelman" persiljasta ja ruohosipulista. Vuorotellen kumpaakin. Ruohosipuli on kasvanut minulla kauan aikaa lavassa, josta olen suunnitellut siirtäväni sen toisaalle. Nyt tuo hetki on käsillä. :) Persiljan laitan itämään huhtikuun alkupuolella, sillä sen itäminen ja alkukasvatus vievät aikaa. Persilja on lasteni suosikkiyrttejä. Sitä käydään popsimassa kasvimaalta päivittäin. :)

Ulkokehälle istutan siis matalampia yrttejä. Tai no, ihan kaikki eivät ole sentään yrttejä, mutta halusin ne mukaan kaikesta huolimatta. Sinisalvia ja Kirjosalvia eivät tietääkseni ole syötäviä, mutta sopivat mielestäni yrttimaalle kaikesta huolimatta. Ovathan ne sentään salvioita! :D Kääpiösamettikukka ei myöskään ole yrtti, mutta sen tuoksu on mahtava, joten tervetuloa joukkoon! Tämä kasvi on muuten nimestään huolimatta yllättävän korkea, pensasmainen kukka, mutta Lipstikan eteen istutettuna se on varmasti ihan sopivan korkuinen. Sitruunamelissa, Kamomillasaunio, Ryytineito ja Roomankumina ovat kaikki ruuanlaittoon sopivia yrttejä ja hännänhuippuna Rohtosuopayrtti, perinteinen suopakasvi, jonka käyttöä ihan käytännössäkin haluaisin kokeilla. Alla olevissa kuvissa kasvaa Ryytineito Turun kasvitieteellisessä puutarhassa viime kesänä, missä ihastuin siihen ikihyviksi. Kuinka kaunis kukka! Alimpana Rohtosuopayrtin kukinto, tuoksun voi melkein tuntea. :)

Ryytineito kasvitieteellisessä puutarhassa.

Ihana keveän hento kasvi, joka kurkottaa sinisin silmin korkealle!

Rohtosuopayrtti kukkii myöhäiseen syksyyn asti.

Loppusilauksena yrttiympyrä kaipaa toki ympärilleen aidanteen. Tietysti, tietysti se pitää kasvattaa "köyhän miehen laventelista", eli Iisopista. Iisopin siemeniä  minulla on kerättynä paljon viime kesältä, mutta onko niitä kuitenkaan tarpeeksi näin suurta tarvetta varten, en vielä tiedä. :D Seuraavaksi aionkin saapastella ympäri tulevaa yrttiympyrän kasvupaikkaa, mittailla ja mallailla ulkokehän pituutta ja tehdä laskelmia, kuinka monta taimipurkkia tarvitaan että aita saadaan aikaiseksi. :D Arvelen että aika monta.

Papujen kasvattaminen

Pensaspapua korjuuvalmiina.

Pavut ovat yksiä suosikkikasvejani. Minusta on ihanaa, että niiden siemen on niin suuri, kuin koru. Sileä ja sievä. Papujen esikasvattaminen on hauskaa, koska kasvi on niin roteva ja nopeakasvuinen.

Kylvän pensaspavut kehikkoon huhtikuun puolivälissä. Samoin teen salkopapujen ja ruusupapujen kanssa. Papujen on hyvä olla lämpimässä paikassa itämässä ja mullan riittävästä kosteudesta pitää huolehtia. Itäminen kestää vaihtelevasti viikon-pari. Siirrän pavut noin kymmensenttisinä suoraan kasvupaikalleen lavaan tai peltoon, kun ilmat ovat kunnolla lämmenneet. Istutan pensaspavut noin 20 sentin taimivälein, ja 30 sentin rivivälein, jotta haraa on helpompi heilutella ahkerasti.

Itse kerättyjä papuja seuraavien vuosien kylvöjä varten.

Pavut ovat mielestäni helppohoitoisia. Kunhan muistaa kastella niitä sekä kitkeä rikkakasvit pois, saa aika takuuvarmasti hyvän sadon. Suoraan maahan kylvettynä sanotaan sopivan kylvöajankohdan olevan käsillä kun kirsikkapuut kukkivat. Silloin maa on sopivasti lämmennyt. Kylmässä maassa pavun siemen mätänee.
Satokautena papuja pitää kerätä muutaman päivän välein, jotta ne eivät kasva liian suuriksi ja puumaisiksi. Itse pidän kapeista, hoikista pavuista, joissa siemenet eivät vielä ole alkaneet kehittyä, ainakaan liikaa. Ryöppään pavunpalot muutaman minuutin ajan ja lisään esimerkiksi keittoihin. Toisinaan paistan ryöpätyt pavut sellaisinaan lisukkeeksi ateriaan.

Apulaisia on hyvä olla sadonkorjuussa mukana. :D

Pensaspapuja korissa, kurkkuja ja kesäkurpitsaa.

Oma erityinen lukunsa ovat ruusupavut. Niitä voi kasvattaa koristeellisten kukkiensa vuoksi, mutta myös syötäväksi. Ruusupavun maku on herkullinen. Tämänkin palon korjaan nuorena, ennenkuin siemenet kehittyvät. Jos kaikkia papuja ei tule syöneeksi, saa ruusupavuista kerättyä myös siemeniä seuraavan kevään kylvöksiin.

Ruusupavun siemen on yksi kauneimmista niin värinsä kuin kuviointinsa puolesta!

Ruusupavun kotina on meillä perinteisesti heinäseipäät.

Ruusupapu, kuin muutkin pavut, on herkkä vaurioitumaan hallasta. Sitä ei kannata siirtää puutarhaan liian aikaisin. Lyhyehkö, parin-kolmen viikon esikasvatus riittää. Olen huomannut, että ruusupapu pitää sitoa, mikäli sen haluaa kasvavan tukensa ympärille. Kunhan se saa heti alussa hiukan apua, lähtee se piankin omin voimin kietoutumaan tukeensa, eikä sen jälkeen enää tarvitse kiinnittämistä. Jos alkukesän viileinä päivinä yölämpötila uhkaa laskea lähelle nollaa, kannattaa ruusupavun nuoret taimet kietoa vaikka harson suojiin.

Tulevana kesänä aion kasvattaa punavalkokukkaista ruusupapu "Hestiaa". Kokeilen myös härkäpapujen kasvattamista pitkästä aikaa, lajikkeella "Threefold White".Pensastava leikkopapu on tänä vuonna väriltään keltainen "Serpedor" ja lisäksi kasvatan salkopapua ""Neckargold". Lisäksi kasvattelen perinteistä vihreää pensaspapua, jonka siemeniä minulla on kerättynä varastoon moneksi vuodeksi. Eiköhän näillä taas höystetä ruoka jos toinenkin!

Tulevan kesän papuvalikoimaa.

Ihan vähän jo vihertää!

Purkista pilkistää jo pientä vihreyttä!

Vähitellen alkaa kylvölaatikoihin ja purnukoihin ilmestyä elonmerkkejä. :) Tässä yllä olevassa kuvassa on kylvettynä vaaleanpunaista Ketoneilikkaa. Toimin sen kanssa nyt samoin kuin viime keväänä, jolloin kylvin kirkkaanpunaista Ketoneilikkaa. Kylvin siis nuo pienet siemenet ihan reippaasti ripotellen purkkeihin. Annoin niiden kasvaa tuuheaksi mättääksi, jonka sitten jaoin neljään osaan jokaisen ja istutin suurempiin purkkeihin. Myöhemmin jaoin vielä nuo kasvustot kahteen osaan  siirtäessäni ne maahan. Alunperin ikkunallani oli alkukeväällä siis muistaakseni kuusi purkkia, jotka muuttuivat 24:ksi purkiksi siinä vaiheessa, kun laitoin kasvihuoneeseen lämmöt päälle. Myöhemmin nämä jakautuivat vielä kahtia, eli maahan pääsi 48 pikku mätästä. Tänä kesänä niiden pitäisi kukkia ensimmäisen kerran. <3 Ja nyt siis aloitetaan sama touhu vaaleanpunaisen Ketoneilikan kanssa.
Minulla on myös vaaleankeltaista Rikkineilikkaa ja vaaleanpunaista Metsäneilikkaa, mutta niiden kylvö on vasta tulossa ohjelmaan näinä viikkoina. Toivottavasti samanlainen kylvöstrategia onnistuisi niidenkin kanssa. :)

Sinisalvian sirkkataimia.

Näistä Sinisalvian pienistä taimista olen erityisen iloinen. :) Viime kesänä ostin Sinisalvian "Blue Angel" siemeniä, joita oli pussissa vähänlaisesti, olisiko ollut 7-10 kappaletta. Kuusi niistä iti ja kasvoi kukkiviksi kasveiksi asti. Nämä kasvit siemensivät mukavasti ja keräilin siemenet alkusyksyllä pussiin, jotka nyt tammikuun 28. päivänä kylvin. Ne itivät varsin riemukkaasti ja nyt tuloksena on monta, monta pientä Sinisalviaa. :D Viime keväänä kylvin kasvit vasta maaliskuussa ja niiden kukinta olikin turhan myöhäinen, nyt toivon sinistä, lainehtivaa kukintaa jo aikaisemmaksi. Alla muutama kuva Sinisalvioistani viime kesältä. <3

Sinisalvialla on kaunis, heleä sinisen sävy ja lainehtiva kasvutapa.

Sinisalvia ja kehäkukka.

Sinisalviahan on perenna, tosin sen talvehtiminen on niin epävarmaa, että ohjeissa kehoitetaan talvettamaan sen pienet, kesän aikana muodostuvat juurimukulat kellarissa. Minulla ne ovat nyt kasvihuoneessa, harsoon kiedottuina. Toivottavasti ne selviäisivät talvesta siellä. Jos eivät, niin nämä uudet pikkutaimet toivottavasti jatkavat Sinisalvioiden suvun tarinaa meidän puutarhassa. :D

Pikkuruiset Orvokin alut. :)

Entäs nämä sitten! Viime kesänä rakastuin ehkä enemmän kuin mihinkään muutun pieniin Rococoo-orvokkeihini. Kylvin ne tammikuussa ja ne kukkivat aivan koko kesän, vielä syyskuullakin. Keräsin niistä siemeniä runsain mitoin, lisäksi ne kylväytyivät itsekseen. Laitoin nämäkin jälleen itämään tammikuun puolella, vaikka tiedänkin, että ne venyvät väkisinkin ensin hiukan liikaa. Niiden kasvupaikka on kuitenkin kohtalaisen viileässä huoneessa, josta laitoin patterin pois päältä, joten toivon, että ne eivät veny kuitenkaan liikaa. Koulimisvaiheessa tuon pitkän varren saa mullan alle kyllä. :) Mielenkiintoista on nähdä, onko näissä tapahtunut jonkinlaista taantumista siemenissä, vai ovatko emokasvien kaltaisia.

Kuva on otettu 13.9., kuvassa kukkivat Orvokit ja Harjaneilikat sekä Rohtosuopayrtti. :)

Kuka haluaa nähdä meidän kuistin puusohvalla uinuvat kylmikset? :)

Kylmäkäsittelyssä olevat siemenet.

Siinähän ne. Jotta tämä blogi toimisi myöhemmin minulle muistinvirkistyksenä, kirjaan nyt tähän ylös, mitä olen tänä keväänä kylvänyt kylmäkäsittelyyn kevättalvella. (Kasvihuoneessa siis uinuvat ne kylmikset, jotka on kylvetty sinne jo syksyllä.)
 Tässä on siis; Arovuokkoa, Metsäkatkeroa, Tähtililjaa, Paratiisililjaa, Tulikellukkaa "Borisii", Pikkutervakkoa, Jalokiurunkannusta, Kivikkosuopayrttiä, Syysleimua, Jalopähkämöä, Ukonkelloa (valkoista), Purppurapunalatvaa, Lapinakileijaa ja Meksikonakileijaa (Skinneri), Tarhakylmänkukkaa, Rohtoluppiota, Keltasormustinkukkaa, Keltakatkeroa, Etelänkevätesikkoa, Kevätesikkoa,  Isotähtiputkea "Primadonna", Rohtosuopayrttiä, Pikkuampiaisyrttiä, Patjarikkoa sekä uudet Virosta tilatut Akileijat ("Rose Star", "Rozovaja Korona", "Tower Dark-Blue", "Winkie White" ja "Winkie Blue and White").
Tänä keväänä en kylvä enempää kylmäkäsiteltäviä kasveja, koska alkaa olla sisälle kylvettävien vuoro. Sitäpaitsi luonnollinen kylmä kausi alkaa olla kortilla joidenkin viikkojen kuluttua. Laskeskelin, että maaliskuun viimeisinä päivinä kaikilla näillä alkaisi olla kylmää riittävästi plakkarissa ja ne voi siirtää kasvihuoneeseen itämään. :D Sen vaan sanon, että jonkin verran koulittavaa ja purkitettavaa on tiedossa tänäkin keväänä ja kesänä. Sitä odotellessa!

Siementilaus Virosta

Jee, eilen se tuli postiin! Nimittäin uusi siementilaus Virosta, Seemnemaailmasta. :D Ensimmäinen tilauskertani kyseisestä myymälästä ja olen aika innoissani. Googlettelin tietysti kokemuksia netistä etukäteen, eivätkä ne olleet pelkästään rohkaisevia. Pusseissa on vähän siemeniä ja ne eivät idä kovin hyvin, oli yleisin kritiikki. Muutama kommentti, että mikään ei ollut itänyt. :o No, uskon itseeni ja siihen, että ainakin jokin itää. :D Hyvää on ainakin se, että erilaisia lajeja voi tilata aika runsaasti, koska pussin hinta on kovasti paljon edullisempi kuin Suomessa. Jos itävyys on kohdillaan, olen varma, että tilaan uudelleenkin, useasti. :D

Ja sitten niihin tilattuihin siemeniin. <3 Ensin kukkia, monivuotisia. Kylmäkäsittelyyn pääsivät heti pikaisesti seuraavat Akileijojen siemenet:

Akileijat "Rozovaja Korona" ja "Rose Star".

Akileijat "Winkie White", "Tower Dark-Blue" ja "Winkie Blue & White".

Kuvatekstit kertovatkin lajikkeiden nimet. Siemeniä pusseissa oli lajikkeesta riippuen 5-20. "Rose Star" -Akijeijaa oli eniten. Valkoista "Winkie White"- Akileijaa vähiten, eli tuo viisi siementä. :D Sitä olisi ehkä kannattanut ottaa useampi pussi. Akileijojen siemenpussien hinnat vaihtelivat välillä 70senttiä - 97senttiä.

Aika pikaisesti laitan itämään myös uudet Ritarinkannuksensiemenet. Ne ovat tässä:

Ritarinkannukset "Galahad" ja "Astolat", Kiinanritarinkannus "White Butterfly"

Ritarinkannuksen siemeniä on kahta erilaista lajiketta, kuten kuvatekstistäkin näkyy, lisäksi tilasin valkoista Kiinanritarinkannusta. Oi kumpa se itäisi!!! Sininen Kiinanritarinkannus on ainakin niin äärettömän kaunista, etten voi kuin kuvitella samaa valkoisena! :D Siemenien määrää en nyt lähtenyt laskemaan, koska arviolta niitä on pussissa noin 30-50 kappaletta. Onnistumisestakin siis on toiveita. :D Siemenpussien hinnat vaihtelivat välillä 74-77 senttiä.

Aika pikaisesti tulevat kylvöön myös Petuniat, joita tilasin kahta erilaista.

Petuniat "Aladdin Bordo" ja "Bordeaux"

 Petuniansiemenet ovat niin pientä ja näkymätöntä hiekkaa, että ne usein tulevat hassuissa pienissä "koeputkissa". Niin nämäkin. Siemeniä molemmissa satseissa on noin 20 kappaletta. Petunia yleensä itää hyvin, toivottavasti tälläkin kertaa. Nämä siemenet olivat kalleimpien joukossa, toinen satsi maksoi 82senttiä ja toinen peräti 1.04 euroa. :)

Seuraavassa kuvia lopuistakin kukkasten siemenistä, nämä ovat kaikki yksivuotisia.

Koreatörmäkukka, Kesäleimu "Cecilia" ja Ikiviuhko.

Zinnia "Lime", Tuoksureseda, Kamomillasaunio ja Ryytineito.

Isosamettikukat "Alaska" ja "Albatros", sekä Ryhmäsamettikukka "Aura Red".

Koristekrasseja

Nämä kesäkukat tulevat esikasvatukseen vasta maalis-huhtikuussa. Huomattavaa siementen määrässä on, että mm. pensaskrassin siemeniä oli pusseissa vai muutamia, 4-10 kappaletta/pussi, mikä on huomattavasti vähemmän, kuin meillä Suomessa. Tähän nähden hinta on jopa kallis, 50-60 senttiä/pussi. Muissa pusseissa on siemeniä riittävästi, jopa runsaasti joissakin. Isosamettikukka "Alaska", joka on kaunis, suuri ja valkoinen muistuttaen siten hieman täkäläistä "Vanilla"- lajiketta, oli iloinen yllätys, sillä siinä, missä "Vanilla"-siemeniä on pussissa aina kovin naftisti, oli tätä "Alaskaa" paljon, kymmenittäin. :) Jos kaikki itää, niin niistä saadaan ihana, suuri alue samettikukkaa. <3

Vieläkö joku jaksaa lukea vihannesten siemenistä? :)

Kurkun siemeniä. Avomaankurkut "Charlotte" ja "Aladyn" sekä kasvihuonekurkku "Superstar"(19s.). Kuvasta näkee, mikä siemenpussi herätti niin paljon intohimoja, että se on revitty kiireesti auki kuin lapsi joulupaketin paperit. :D

Kurkunsiemenet olivat iloinen yllätys lukumääränsä suhteen. Avomaankurkun siemeniä oli molempien lajien pusseissa niin runsaasti, etten jaksanut alkaa niitä laskemaan. Arvioisin, että noin 50-70s/pussi. Myös kasvihuonekurkun siemeniä oli pussissa paljon, 19 siementä. Yleensä kasvihuonekurkun siemeniä on naftisti, toki riippuu lajikkeesta ja siitä, ovatko ne itsepölytteisen lajikkeen siemeniä, jollaiset ovat kalliita. Näissä joka tapauksessa sanotaan pussin kyljessä, että ovat "self-pollinating". :)

Porkkanansiemenet

Tänä vuonna meille tulee hienon värisiä porkkanoita. Jo viime kesänä viljelimme näitä erivärisiä, nyt jälleen. Lisäksi tilasin toisesta siemenkaupasta kirkkaan punaisia porkkanoita, "Red Samurai"-nimisiä. Joten väri-iloa on tiedossa. <3

Kesäkurpitsansiemeniä "Tapir"(13s), "Orelia"(9s, peitattuja) ja "Sunstripe"(15s, peitattuja)

Lisää kesäkurpitsansiemeniä "Nefertiti"(13s), "Tondo di Piacenza"(22s), "Striatodi Napoli"(9s)

Kesäkurpitsa "Disco"(15s) ja Vesimeloni "Sugar Baby"(20s).

Ja lopuksi ne rakkaimmat intohimon kohteet, eli kesäkurpitsat. :) Näiden siemenmäärät jaksoin uskollisesti laskeakin. :D Ihanaa kokeilla hieman erilaisia lajikkeita kuin yleensä. No, toki olen tilannut täältä kotimaan putiikeista niitä vanhoja tuttujakin näiden lisäksi, joten ainakaan ei meiltä tänä kesänä (taaskaan) kesäkurpitsat pääse loppumaan.

Viimeisenä vielä vesimelonin siemeniä pojalle. Hän on päättänyt jättää tänä vuonna maissinviljelyn pikkusiskolle ja kokeilla vesimelonin kasvatusta lavassa. Toivottavasti se onnistuu. Lavaan ainakin on helppo saada lähes yhtä lämpöiset kasvuolosuhteet kuin kasvihuoneeseenkin, joten toivomme parasta ja kannamme vettä urakalla. :D

Lopuksi todettakoon, että siemenet maksoivat yhteensä 29 euroa, johon lisättiin alvit 20% päälle, sekä tasan kymppi postareita. Maksoin suoraan s-postiin tulleen laskun tiedoilla yrityksen tilille ja he lähettivät paketin kun suoritus näkyi tilillä. Postipaketti saapui lähimpään postiin alle viikossa maksamisesta, joten toimitus oli nopea. Tässä oli kaikki kohdillaan, kunhan vielä saan siemenet itämään!

Hetki keväässä

Kevätesikoita, raparperia, voikukkia ja mopoja. :D

Joskus mietin, mikä on puutarhassa se hetki, jonka mieluiten pysäyttäisin, säilöisin pulloon tai joka olisi se näky, mihin aina palaan. Samanlaista mietiskelyä on myös kauneimman lempikukan pohtiminen, eli vaikeaa on päätyä mihinkään selvään totuuteen. Kauniita kukkia on yhtä paljon kuin kauniita hetkiä puutarhassa.

Helmililjat ja kevätesikot.

Silti minusta toukokuussa on tietty aika, joka on kaikkein parasta. Luonto on jo vehreä ja hehkeä, värit vielä kirkkaat ja vaaleanvihreät. Kesä on kokonaisuudessaan edessä, mutta sitä ei tarvitse enää odottaa, koska se on jo puhjennut ensikukkaansa. Jokainen aukeava kukka on ihme, jonka löydät - ja ehdit myös huomaamaan kaiken uuden, koska puutarha ei ole vielä täydessä vauhdissaan, kuten myöhemmin. Noina päivinä minulla on aina kova halu vain kuljeskella, ottaa valokuvia, tuoksutella kaikkea, kerätä jotakin kimpuksi. Kevät on purskahtamaisillaan kesäksi. Ilmassa on lupaus askeleen päässä odottavasta täyttymyksestä, johon ei ole vielä sekoittunut sitä pientä ripausta haikeutta, joka kohta valtaa mielen, kun kaikki kevätsipulit on hyvästelty.

Tulppaaneja ja pajuaitaa.

En yleensä mielelläni määrittele itseäni jonkinlaiseksi, koska useimmissa asioissa olemme eri aikoina erilaisia. Mutta erään huomion olen silti tehnyt ja se on, että olen selvästi ennemmin kylväjäihminen kuin sadonkorjaajaihminen. Saan huomattavasti enemmän iloa kätkiessäni siemeniä multaan ja kuvitellessani millaisia taimia saan kasvamaan, kuin korjatessani myöhemmin työn hedelmiä. Tottakai sadonkorjuukin on ihanaa aikaa, mutta se on todellisuutta vailla sitä mielikuvituksen hiventä, joka tekee kylvämisestä niin mielenkiintoista. Siinä, että elämä saa mahdollisuuden, on jotain taianomaista ja ikuista ja äärimmäisen tärkeää. Välillä saan muistuttaa itseäni, ettei siemenpussiin jäävillä siemenillä ole hätää, ne voi kylvää vielä seuraavanakin vuonna. :D

Hyasintit, pikkunarsissit ja kannu "vesineen".

Ihanat, herkät kääpiötulppaanit; Tulipa turkestanica.

Jos siis pitäisi pysäyttää aika puutarhassa ja jäädä ikuisesti nauttimaan yhdestä ainoasta päivästä, niin luulisin sen olevan tällainen toukokuinen hetki. On viimeinen tyven hetki ennen kuin loikataan kohisevaan vesiputoukseen, jota kesäksikin kutsutaan.

Luumupuu kukkii jo!