Retiisisatoa korjaamassa

Kasvion kuva retiiseistä, joita kasvatellaan tänä vuonna. Kuvasta puuttuu vielä muutama lajike.

Olemme jo viikon, pari saaneet kerätä retiisisatoa puutarhalavasta. Kylvimme seitsemää erilaista lajiketta, joita on hauska vertailla keskenään maun pippurisuuden tai vastaavasti makeuden suhteen. Olen huomannut, että tavallinen punainen ja pyöreä lajike on pippurisin ja tulisin, valkoinen ja keltainen ovat puolestaan miedoimmat. Pitkulainen malli on myös miedohko, samoin yllätäen tumman liila. Kaikki kasvavat samassa lavassa ja saavat tismalleen samanlaista hoitoa, joten erot lajikkeiden välillä pääsevät hienosti esille.

Tänään saimme tuoda sisään retiisejä jo aimo satsin, kuvassa vain osa sadosta. Tulevalla viikolla retiisit kuuluvat päivittäiseen ateriaan. Tuumin, että viimeistään tänään lienee myös aika kylvää uusi lavallinen retiisejä, jotta niitä kypsyisi tasaiseen tahtiin, eikä tulisi tyhjää hetkeä. Kohta saadaan kaveriksi myös salaattia, sekin alkaa olla kohtalaisen kokoista. Ehkä viikon kuluttua.

Nappasin retiiseistäni kuvan ja tein siitä sivun puutarhakasviooni, jota aloin koota viime kesänä. Kuvasta näkyvät lajikenimet, mikäli jotakuta kiinnostaisi kylvää samoja lajikkeita. Ne on keväällä tilattu Seemenemaailmasta Virosta. Vielä ehtii tilata ja kylvää, jos haluaa oikein värikkäitä retiisejä. Itävyydestä sen verran, että se näyttäisi näillä siemenillä olevan täysi 100%.

Kivikkopenkki kukkii

Pikkuampiaisyrtti on ylenpalttinen kukkija.

Kivikkopenkki on puhjennut kukkaan. Taimia istuttaessaan ei aina voi olla ihan tarkkaa käsitystä, mitkä kukat kukkivat yhtä aikaa. Siis mikäli aiempaa kokemusta näistä kasveista ei löydy. Voi olla vaikeaa luoda haluamiaan väriyhdistelmiä, ne tulevat sitten ihan pyytämättä. :) Minun kivikkopenkissäni on tällä hetkellä sinistä, vaaleanpunaista, sähäkämpää pinkkiä ja taivaansinistä.

Unelmatädyke on avaamassa pitkiä kukkatähkiään.

Herkkä, hiukan nuokkuva kukinto.

Akileija "Tower Dark Blue" kukkii ensi kertaa. 

Dramaattinen väritys!

Yllätykset ovat ihania. Kaikkein hauskinta on yllättyä kukkasista. Kun kasvattaa kaiken siemenistä ja joutuu odottelemaan parikin vuotta ennenkuin näkee kukinnan, on niin pakahduttavan ihanaa nähdä lopputulos. Tällainen ihana väri, miten kaunis kasvutapa! Yksi suuri yllätys minulle näinä päivinä on ollut nähdä kukassa mäkitervakko "Rosetta", jota kasvattelin koko viime vuoden talvisesta kylvöstä lähtien ja nyt vihdoin, oi, hän kukkii niin pinkkinä, etten osannut arvatakaan. Siemenpussin kuva ei ollut ollenkaan niin elävä ja kukkea, kuin tämä kivikkokasvi-ihanuus on tosielämässä. :D

Mäkitervakko "Rosetta".

Kukkia riittää tiiviinä, pystypäisenä kasvustona.

Rosetta viihtyy kivien lomassa paahteisella paikalla.

Kivikosta löytyy paljon neilikoita, mutta ne ovat vasta mukavasti nupullaan. Patjarikko kukkii, samoin kukintaansa aloittelee kivikkosuopayrtti, joka näin ensihetkinään on liikuttavan hempeä ja vaaleanpunainen pikkuruisine kukkineen. Voin vain kuvitella miten kaunis se on peittyessään kukkiin yltyleensä!

Neilikka on nupullaan.

Hauska kylmänkukan siemenkota taustanaan unelmatädykkeitä.

Pikkuampiaisyrtin kukkarunsautta.

Kivikkosuopayrtti. Niin suloinen!

Patjarikko punastelee.

Meillä on vähäsen vipinää puutarhassa nyt muutoinkin kuin kasvien, hyönteisten ja pikkulintujen muodossa. Kaksi viisiviikkoista kissanpentua ulkoilevat ensimmäisiä kesäpäiviään emonsa kanssa pihanurmella. Niistä ruohikko on jännittävä ja hassu paikka - ne tekevät pitkiä hyppyjä yli ruohotuppaiden ja emo yrittää pitää niitä lähellään kurnauttelemalla. :D Ei se auta, niin pennut ovat hurmaannuksissaan puutarhasta kuin kaikki muutkin eläväiset olennot. Tutkia pitää nenä nurmikon uumenissa. :)

Matkalla puutarhan uumeniin.

Puutarhassa ja lomalla

Olen lomalla, kesälomalla. :) Aikamoinen määrä puutarhatöitä tulee tehdyksi päivittäin, kun ei tarvitse käyttää aikaa töissä käymiseen. Silti tai ehkä juuri sen tähden olen pirteämpi kuin viikkokausiin, kuluneet päivät ulkosalla ja kädet mullassa ovat todellakin tehneet hyvää. Muutama viikko vielä ennenkuin vauva syntyy. Äitiysloma alkaa lauantaina.

Koristeomenapuu, yksi tämän vuoden äitienpäivälahjoistani. :)

Ihanat lapinakileijat "Olympia". Nyt täydessä kukassa katse kohti taivasta.

Sadetta ei vain saada. Kastelukannut keikkuen vietämme päivämme. Silti tuntuu, että istutetut taimet eivät juurikaan saa kokoa. Ne tahtoisivat taivaallista vettä rehahtaakseen kasvuun, tiedän sen aiemmilta vuosilta. Sadetta odotellessa koitan muistaa jokaisen kylvöksen paikan ja huomioida kaikki kasvatetut taimet. Yksikin päivä ilman vettä tietää niiden loppua. Muutama uuteen kivikkopenkkiin istutetuista heinistä koki kovan kohtalon ensimmäisenä yönään ja sitä seuranneena tuulispäivänä. Heinät ovat nyt valkeat ja kuolleet. Onneksi niitä on kasvihuoneessa vielä jäljellä lisää toiseen paikkaan istutettavaksi, varjoisampaan.

Ihana kevätpikkusydän.

Toukoheidinkukka nuokkuu vielä nupullaan.

Olen uskaltanut istuttaa maahan jo lähes kaikkea kasvattamaani. Lavoissa on papuja ja kesäkurpitsoita sekä avomaankurkkuja. Ne saavat vielä pitää muovisuojia yllään ja odotella rauhassa lämpimiä öitä. Myös paprikat ovat lavassa, tomaatit odottavat edelleen kasvihuoneessa. Retiisikylvöksestä saadaan pian jo satoa, ehkä viikon kuluttua. Kylvin seitsemää erilaista ja -väristä retiisiä, jotta saamme värikkään salaatin. Vettä kuluu päivittäin lavatarhassa jos kohta kasvihuoneessakin.

Vuohenjuuri hohtaa aurinkona varjoisassa penkissä. 

Niittykullerot siemenestä. Tänä keväänä ne kukkivat ensi kertaa.

Kevät on jo pitkällä, voisi oikeastaan sanoa, että ollaan kesässä. Työtä riittää päivän joka tunnille, eikä valmista siltikään milloinkaan tule. Näin juuri toivoisi aina olevankin. On niin hauskaa puuhata omassa pienessä puutarhamaailmassaan, se on kuin leikkiä, ei ihan oikeaa. Ei työtä ollenkaan, pelkkää iloa. Välillä mietin, millaista olisi olla puutarhuri työkseen - olisinko näin onnellinen koko ajan? Aina ei tietenkään voi olla toukokuu. Välillä eletään keskellä täyteyttä, odotusta ja - no, elämää. Välillä mennään päin lakastumista ja kuolemaa, vaivutaan hiljaisuuteen ja sateeseen ja pimeyteen. Kuinka erilaista voikaan olla keskellä valoa. Myöhemmin on taas odottamisen aika, nyt pitää vain pysähtyä tähän, edes tuokioksi, ettei hetki karkaa.

Kolean päivän kevätkierros puutarhassa

Tuoksuorvokki on ensimmäinen kukkija puutarhassani.

Idänsinililja on vielä nupullaan,

Valkotäpläimikkää olisi ihana saada lisää puutarhaan.

Valkovuokko oli yllättäen jo näin pitkällä. :)

En ole vielä oikein kameran kanssa kuljeskellut puutarhassa tänä keväänä. Mikään ei tunnu vielä kunnolla kukkivan, viherrys on vasta aluillaan ja kuivia lehtiä ja perennanvarsia on kaikki kukkapenkit pullollaan. Minulla ei kevätkukkia tunnu milloinkaan olevan tarpeeksi ajoissa kukassa, aina niitä joutuu odottelemaan. Onkohan tonttimme jotenkin kylmempi kuin toisilla vai missä vika? :D Muutaman viikon päästä on sitten esikoiden aika, sitä odottelen innolla. Toistaiseksi onnistuin löytämään vain muutamia kukkivia kasveja. Sen sijaan perennat ovat viikon aikana punkeneet maasta innokkaasti ylös ja ovat jo kovin tuuheita pikku tupsuja. :D Alla muutama kuva pikku kivikkopenkkini kuulumisista.

Unelmatädyke on jo varhain kovin vihreä. Odotan niin innolla tämän taivaansinistä kukintaa!

Nepalinhanhikki "Miss Wilmott" työntää vihreitä lehtiä viimevuotisten kuivahtaneiden tilalle.

Nämä patjarikot kylvin viime kevättalvella kylmäkäsittelyyn. Millään en enää muista minkä värisiä kukkien pitäisi olla. :D

Lapinakileija "Olympia" on jo vallan tuuhea. Tämän kukintaa odotan myös kovasti. Näitä on kivikkopenkin reunuksilla paljon; lajikkeen pitäisi olla matala.

Myös kivikkosuopayrtti, tähkäkeijunkukka ja etelänmunkki ovat tehneet vihreää alkua kivikkopenkissä. Aivan penkin vieressä on hyvin lämmin kanalanseinusta ja siinä komeilee raparperi valmiina tarjoilemaan ensimmäiset vartensa äitienpäivän piirakkaan, kuten joka vuosi. :)

Raparperissa on jo komeat lehdenalut.

 Yrttiympyrässä ei vielä näkynyt elämää. Pelkään pahoin, että talvi on vienyt osan iisopeista, joilla ympyrä on reunustettu. Vain muutamassa näkyi viherrystä. Sitruunaväriminttu ei sanonut vielä mitään, kuten ei myöskään sitruunamelissa. Jäämme jännittyneinä odottamaan totuutta. Siirsin tänään ruohosipulia oikein urakalla yhteen ympyrän lohkoista. Lopputulos on aika homssuisen näköinen, mutta eiköhän ruohosipulilohko ole kesäkuulle mennessä hyvinkin kaunis. :)

Ruohosipulituppaat ihmettelevät, mitä niille tapahtui. :D

Pieni kierros ympäri kukkapenkkejä sai mielen oikeastaan aika hyväksi, sillä tänä vuonna valtaosa kasveista näyttää näin toukokuun alussa vallan hyviltä. Suuria menetyksiä ei ole koettu talven mittaan. Muutama perenna lähti tyvestään irti, kun kuivia lehtiä koetti poistaa; tällainen oli mm pyreneittenkurjenpolvi. Olin kuitenkin istuttanut sitä sinne sun tänne, mikä on järkevää, koskei milloinkaan voi olla varma ihan parhaasta kasvupaikasta. Niinpä muutamassa kohdassa tämäkin kasvi on kuitenkin säilynyt. Akileijoja istuttelin myös kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ja ne ovat nousseet iloisina kaikki tyynni. Piakkoin saan jännittää, minkä värisiä lajikkeita olinkaan istuttanut. Yksi iloisimmista talvehtimisista on selvästi salvioiden kohdalla; sekä lehtosalviat että loistosalviat pukkaavat lehteä todenteolla. Myös harjaneilikat ovat talvehtineet havusuojien alla, jotka uskalsin poistaa tänään. Heti kukkapenkit näyttivät vehreämmiltä.

Loistosalvia työntää lehtiä innokkaasti kohti kevätaurinkoa.

Harjaneilikat olivat venyneet pituutta havusuojiensa alla. Jospa ne nyt selviäisivät jo ilman apua, kun ollaan toukokuulla.

Alla vielä muutamia kuvia perennanaluista, jotka ilahduttivat puutarhan vaalijaa.

Amerikanvuokko on kasvattanut ihanat karvaiset lehtensä ihan vaivihkaa. Viikko sitten tämä kohta oli vielä jäässä.

Kivikkokasvit näyttävät kivalta jo varhain keväällä.

Tämän kasvin talvehtimisesta ei näemmä tarvitse kantaa huolta. :D Kevätpikkusydän rehottaa ja sen tyvellä näkyy jo kukkavanoja.

Keltakiurunkannus voi myös hyvin.

Punapäivänkakkara on ehtinyt jo hyvään kasvuvauhtiin. Näitä olen siirrellyt monena vuonna sinne sun tänne ja aina ne nousevat uskollisesti uudesta kasvupaikastaan.

Jos viikon kuluttua nappaan jälleen kuvia puutarhasta, voin melko varmasti nähdä kukassa ainakin kevätvuohenjuuren, koska siinä näkyi jo paljon nuppuja. Ehkä myös krookukset ovat siihen mennessä päässeet ujoudestaan ja antautuneet kukkimaan. Tuolloin saatan myös saada jo aavistuksen muutamien aikaisten kukkapuiden nupuista. Mikähän puu ehtii lehteen puutarhassa ensimmäisenä?