Kesäkahvila

Ja mitä sitten tapahtui perennataimistolle talvella 2021-2022? Blogihiljaisuudestani päätellen ei mitään hyvää. Talvi oli surmaavan kauhea ja teki niin suuret tuhot hartaudella kasvatettujen kasvieni parissa, että melkein luovutin. Lehväkehdon taimitarhan ensimmäinen talvi oli todellakin surkea. Parista tuhannesta perennasta jäi eloon muutama sata.

Siinä sitä ihmeteltiin kohta yksivuotiaan yrityksen äärellä. Mitä olisi tehtävissä? Ihan ensiksi päätin, että haluan kuin haluankin saada nuo väkivahvat selviytyjät, ihanat maatiaisperennat, myyntiin kaikesta huolimatta. Toiseksi aloitin vimmatut kevätkylvöt, sillä siemeniä onneksi riitti. Keväisellä torilla myin hissuksiin kukantaimia ja samalla mietin, olisiko minulla jotakin muutakin tarjota niille kasveja hakeville asiakkaille, jotka ehkä kuitenkin pieniin kutistuneesta valikoimasta huolimatta saapuisivat meille.

Päätin, että myyntipöytien vieressä sijaitseva vanha pihasaunamme saisi muuttua kesän ajaksi pikkuiseksi kesäkahvilaksi. Saisin myyntiin myös makrameekäsitöitäni, kanojemme munia ja muuta mukavaa kasvien lisäksi.

Myyntipöytiä kasveille nikkaroidaan ja täytetään kasveilla.

Sillä tavalla kävi sitten niin, että yrittäjänurani sai uuden käänteen kahvilayrittäjänä, mikä hauska puuha löikin leimansa koko viime kesääni. Jopa niin painokkaasti, että suurin osa puutarhassa yleensä vietetyistä kesäisistä päivistä tuli vietettyä leipoen, kahvia keittäen ja maailman hauskimpien kahvila-asiakkaiden kanssa jutustellen.

Lehväkahvila kesällä 2022.

 Sen verran puutarhuria ja kukkaiskeijua minusta löytyi joka päivä kesän ajan, että useimmat leivonnaiset saivat koristeekseen puutarhan kukkia ja muuta somaa. 

Asiakkaita riitti koko kesän ajan paljon. Kahvilasta tuli pääasiallinen työni muutamaksi kuukaudeksi. Viljely ja käsityöläisyys saivat odottaa, että niille järjestyi taas syksyllä aikaa. Metsäretkistä ei kiireestä huolimatta luovuttu, sillä halusin valmistaa kesäkahvilan tuotteet itse kerätyistä marjoista ja sienistä. Ehkä kahvila siksi olikin sellainen "hitti". Kaikki tarjollaoleva oli aina saman aamun leivonnaisia ja vierailijat saivat liikkua pihapiirissä kukkia ja kanojamme sekä hanhiamme tutkimassa vapaasti. 

Halusin tällä pienellä kertomuksellani viime kesästäni kertoa oikeastaan sen tärkeän oivallukseni, että onnettomuus voi johtaa johonkin uuteen ja entistä hauskempaan. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin  ikkuna toisaalle aukeaa, kuten monasti olemme kuulleet sanottavan. Totisesti niin on laita, jos vain uskaltaa heittäytyä niiden hurjapäistenkin ideoidensa kyytiin. Raju talvi ja sen tuomat menetykset antoivat kasvien tilalle jotakin muuta. Tulevana kesänä toivon saavani molemmat: sekä paljon myytäviä kasveja taimitarhaani, että uuden hauskan kesän kesäkahvilan pitäjänä.