maanantai 20. syyskuuta 2021

Työntäyteinen syksy ja perennataimiston kuulumisia

 



"Syksy on ja kesä on pois, talvea ootellaan." Paitsi että en odota talvea sitten ollenkaan, sillä olen melkolailla jännittynyt pienten perennalasteni puolesta. Minulla on meneillään ruukkujen upottaminen hiekkaan talvehtimaan, eli valeistuttaminen. Toivon, että kaikki kasvit ovat riittävän suuria selvitäkseen talvesta. Sepä vain huolettaa, että koska talvet eivät ole nykyisin laisinkaan kuten postikortissa, eli luminietosten valtaamia ja pikkupakkasenpuremia, voivat tuhot tällaisella pikkuisella taimistolla olla mittavat. Murehtia tietenkin aina saa, mutta järkevänä naisena teen kaikkeni, ettei huolelle olisi ainakaan itseaiheutettua syytä. Kasvit upotetaan ruukuissaan lavoihin hiekkapeteihin ja peittelen ne vielä tiiviisti havuilla. Sitten tietenkin odotamme lunta myöhemmin loppusyksyllä. Lumen suoja on paras suoja.


Punakellukka ei huomannut että on jo syksy, vaan päätti avata yhden kukkasen kurkistamaan, mitä se emäntä oikein häärää. :D


Auringontähdet eli Telekiat ovat siirtovuorossa.

On kuitenkin melkolailla mukavaa, että on syyskuu ja mielessä on monenlaista tekemistä. Kun kaikki valmiit taimiruukut on saatu kauniisti talvehtimisasentoonsa lavoihin, siirryn kylvämään. Ihana lupaus keväästä valtaa mielen kun siemenpussit otetaan esille. Nyt ovat tietenkin kylvövuorossa kaikki talven kylmäkäsittelyä vaativat perennat. Niitä on paljon. Minusta melkein tuntuu, että syyskylvöjä on enemmän kuin kevätkylvöjä, kun puhutaan monivuotisista kukista.



Yrttiselleri oli hieno tuttavuus tältä kesältä. Runsassatoinen ja kestävä kasvi kasvoi rehevästi ja ilahdutti kuivurissa huristessaan mahtavalla yrttisellä tuoksullaan.

Eipä tämä arki kuitenkaan pelkkää tulevaan kevääseen valmistautumista ole. On sadonkorjuuaika ja päivittäin maasta nostetaan jotakin. Yrttisellerit pääsivät kuivuriin ja hienonnettiin jauheeksi tulevia lihakeittoja varten. Kaalit ovat nyt ihanimmillaan ja niitä syödään melkein joka päivä. Kesäkurpitsat saivat hallan puremia, joten nuorimmat ja rapsahtavimmat kurpitsat jäätyivät ja menivät sen siliän tien. Isot, kovakuoriset kesäkurpitsat ovat olleet kanojen herkkuna. Kanat rakastavat nakutella ja nokkia puoliksi leikattuja kurpitsoja kunnes pelkät kuoriveneet ovat jäljellä. Kuvassa kurpitsan kyytipojaksi on ripoteltu myös aronianmarjoja, jotka herättivät kanoissa kovasti intohimoja!