lauantai 27. tammikuuta 2018

Rakkaimmat kesäkukat; Kehäkukka (Calendula Officinalis)

Yllä näkyvässä kasvion kuvassa on kuvattuna kolme kehäkukkalajiketta, joita kasvattelin viime kesänä. "Bronzed beauty" ja "Pink Surprise" kasvoivat yrttiympyrässäni ja "Snow Princess" kukoisti kukkapenkin reunassa vierekkäin vaaleankellertävän kaliforniantuliunikko "Alban" kanssa.

Kehäkukat ovat ihania, koska ne onnistuvat aina niin hyvin. Kun vain niistä jaksaa edes toisinaan nyppiä kuihtuneet kukat pois, palkitsevat ne kukinnallaan aina pakkasiin asti. Pikku hallasta ne eivät piittaa laisinkaan. Usein vielä lokakuulla olen nauttinut kehäkukista maljakossa - kuinka monesta muusta kesäkukasta voi sanoa samaa?
"Bronzed beauty" kukkii yrttiympyrässä, suorakylvö toukokuun ensipäivinä.

Kauniita oranssin ja keltaisen sävyjä rinnakkain.

Hieman kauempaa katsottuna näkyy lajikkeen pronssimainen sävy. Tämä lajike oli jatkuvasti hieman nuppuinen, eli kukka ei avautunut levälleen ollenkaan, ollen aina hieman supussa.
Kehäkukalla on se ominaisuus, että se "taantuu" melko pikaisesti, mikäli kerää siemeniä eri lajikkeista ja kasvattaa uudet kasvit niistä. Kokemusta tästäkin on. Jos kerää siemeniä vaikka jostakin yllä olevasta lajikkeesta ja kylvää ne, saa muutamia samannäköisiä kukkia, mutta joukossa on jo niitä ihan tavallisia "perusoransseja". Seuraavana vuonna alkuperäisen lajikkeen näköisiä ei enää ole, tai niitä löytyy vain muutama. Tämä on siis minun kokemukseni. Olen viime vuosina ostanut siis lajikkeiden siemenet, koska niitä on niin hauska tutkailla. Toki se vanhanajan perusoranssi kehäkukka on myös kaunis ja tuoksuu sitäpaitsi ihanalle. Siitä voi kerätä ja kuivata terälehtiä teehen tai vaikka leipätaikinaan tai salaattiin lisättäväksi.
"Pink Surprise" ei kauempaa katsoen ole erityisen pinkki. Läheltä näkee sen kauniin tumman keskiön.

Viime vuonna ihailin tätä perinteistä kesäkukkaa niin paljon, että innostuin tänä vuonna tilaamaan vielä useampia erilaisia lajikkeita kokeiluun. Viime vuotiset "Bronzed beauty" ja "Pink Surprise" ovat edelleen mukana, koska olivat niin ihastuttavat. Nyt lisäksi tilasin lajikkeet "Rose surprise", "Indian prince" ja "Kuiva Oranssi" :D. Viimeisestä lajinimestä en mene takuuseen. Konekäännös saattoi mennä hiukan pieleen, nimi on alunperin venäjäksi. Alla kuva siemenpussukoista.
Uusia kehäkukkalajikkeita kokeiluun.
Alla vielä muutama kuva "Snow Princess" -lajikkeesta, joka kukki vaaleammassa sävyssä kuin muut siskonsa. Ollaan jo loppukesässä, koska kesäpäivänhattu kukkii myös ja tiikerinliljan nuput alkavat kohta saada väriä. Alimmassa kuvassa näkyy vielä muistoja tuliunikon komeasta kukinnasta, josta nautittiin koko alku- ja keskikesä.

Etualalla vaaleaa kehäkukkaa "Snow Princess".

Kehäkukka ja unikkoja.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Se vei taas pikkusormen... ja sitten koko käden!

Päätin tuossa taannoin, että tänä vuonna EN kylvä (edes kelloköynnöstä tai orvokkeja) vielä tammikuussa. Olen hillityinen ja rauhaisa, suunnittelen hyvin, piirtelen kukkapenkkejä vihkoon ja mietiskelen rauhakseen. :D Toki! Ehkä joitain kylmäkäsiteltäviä voin laittaa, kun siemeniä viime vuodelta oli kaapissa. Laitoinkin. Ja sitten tilasin niitä lisää Virosta. :D Ei kertakaikkiaan! Nythän minulla on jo peräti kiirus saada ne multiin, jotta kylmää varmasti piisaa tarpeeksi. Joten se siitä "tammikuussa-ei-kylvetä"-päätöksestä. Nythän me taas kylvetään, urakalla! Katsokaas vaikka, mitä ihanuuksia tilasin!
Kolmea kiinanritarinkannusta sekä tavallista ritarinkannusta. Lajikkeet ylhäältä vasemmalta lähtien: "Butterfly", "Butterfly Mix", "Rose Butterfly" ja "Guinevere".

Tarhakylmänkukka "Red" ja Amerikanvuokko "Mansikka ja kerma".

Japaninakileija "Mustaherukkajää" sekä Akileija "Keltainen kristalli".

Kyläkurjenpolvi "Violet Birds" ja Kultaesikko "Golden".
Noin! :) Olen kyllä ostoksiini sangen tyytyväinen. Tulihan sieltä muutakin kivaa samalla; siemeniä, joiden pariin pääsen piakkoin myös. Neilikkahulluus ei näy laantuneen. Seemenemaailman sivuilta löysin neljää itselleni uutta monivuotista neilikkaa, sekä yksivuotista kiinanneilikkaa, jossa oli niin kaunis sävy, ettei auttanut kuin painaa ostoskori -nappulaa. :D
Nämä ovat sulkaneilikoita, tarhasulkaneilikoita sekä itselleni uusi tuttavuus, purppuraneilikka. Kaikki voi kylvää keväällä, eivät tarvitse kylmää itääkseen.

Kiinanneilikka "Black and White Minstrels".
Minulla on oikein hyviä kokemuksia kiinanritarinkannuksista ja amerikanvuokosta sekä akileijoista, mitä niiden kasvattamiseen tulee. Myös kylmänkukat ja kurjenpolvet ovat helppoja saada itämään. Ainoastaan esikot ja ritarinkannukset ovat olleet epävarmoja kokeiluja; joskus onnistuvat, usein eivät. Saa nähdä miten tällä kertaa käy. :D Jatkotietoja seuraa ihan taatusti. Mutta nyt mullat ja purkit esille. :D <3

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Retki kasvitieteelliseen puutarhaan viime toukokuussa

Onnenpensas kukki kasvitieteellisessä puutarhassa 13.5.2017
Blogiystävä kirjoitteli puutarhassaan kasvavista magnolioista ja yhtäkkiä palautui niistä mieleeni tämä retki Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan viime toukokuussa, 13.5.2017. Siellä nimittäin olivat magnoliapuut kauniissa kukassa juuri tuolloin, kuten niin moni muukin ihana kasvi. Selasin blogiani taaksepäin ja hämmästyin huomatessani, etten ollut kirjoittanut tuosta käynnistä tänne mitään. Niinpä otin valokuvasadon esille ja valitsin itseäni eniten ihastuttaneet kukinnat. Ensimmäisenä niistä on pakko mainita Onnenpensas (varmaankin Koreanonnenpensas), joita puutarhassa oli useitakin, mutta tämä yksi nimenomainen kukki niin kauniisti ja voimallisesti, että sai suorastaan hengen salpautumaan hehkullansa.
Voimakas keltainen sinistä taivasta vasten on niin hyvin kaunis näky! :)
Huomiotani kiinnittivät kasvitieteellisessä puutarhassa myös upeasti kukkivat kylmänkukat, erilaiset vuokot ja pikkusipulikasvit, kuten idänsinililjat ja posliinihyasintit. Etelänkevätesikko kukki myös kauniisti - se on jotenkin niin hienostunut kalpeankeltaisessa värissään, kun sitä vertaa tomeraan maatiaissiskoonsa kesätesikkoon! Myös erikoisempia kasveja löytyi, kuten jännittävän värinen pikarililja, jonka muistelen kalvaspikarililjaksi, sekä kolmilehti.
Kylmänkukkia kauniisti avautuneina.

Valoa kohti!

Ihanaiset pikku pörröturkit. :D
Idänsinililja oli valloittanut miltei kaikki perennapenkit, missä sen olikin hyvä kukoistaa ennen muiden monivuotisten kasvien esiinmarssia.

Hempeä ja hienostunut Etelänkevätesikko.

Sini- ja valkovuokkojen ohella Ruissalossa kasvaa myös pirteää ja harvinaiseksi käynyttä keltavuokkoa.

Kolmilehdellä oli jännittävänväriset ja hienosti kuvioidut lehdet.

Jokin pikarililjalajike.

Nurmikentät joka suuntaan olivat tällaisia; ylt´yleensä täynnään pieniä keväisiä sipulikukkijoita.

Posliinihyasintti.
Muitakin kukkivia puita ja pensaita oli puutarhassa useita, kuin vain onnenpensaita. Rusokirsikka kukki kauneimmillaan, sekä jo mainitsemani magnolia. Olen ottanut valokuvia kahdesta erivärisestä magnoliapensaasta, valkoisesta ja vaaleanpunaisesta. Ikävä kyllä en ottanut kuvaa kyltistä, josta kävi ilmi pensaan lajike, mutta sehän ei lopulta haittaa kuvien ihastelua hiukkaakaan. Mikäli löydän taas tänä keväänä itseni samaiselta puutarhalta, koetan painaa mieleeni minkä nimiset kukkivat magnoliat sieltä löytyvätkään.
Rusokirsikkapuu kukkii. Tämä löytyy myös omasta puutarhastani.
Magnolia voi kukoistaa myös Suomen ilmasto-olosuhteissa.

Vaaleanpunaiset herkät kukat.
Valkoinen magnoliapensas.

Näissä kukissa on todella aivan erityistä lumovoimaa. :D 

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Mitä pitikään muistaa ensi kesänä?

Ulkona paistaa aurinko! Ties kuinka monta päivää on ollut pimeää ja synkkää, joten kyllä vain valo tuntuukin ihanalta. :) En siltikään aio mennä pihamaalle kamera kädessä. Kun ei lunta ole ollenkaan, ovat näkymät aina vain kovin surkeat. En ole hiukkaakaan talvi-ihminen, mutta nämä nykyiset "talvet" ovat vain pahentaneet vastenmielisyyttäni enstisestään. En keksi ulkosalla oikein mitään puuhaa, kun pelkkä käveleminen liukkailla, alati jäätyvillä, märillä poluilla on niin kovin hankalaa.

Siksi onkin paljon hauskempaa suunnitella tulevaa kevättä ja kesää ja muistella valokuvien siivin mikä viime vuodessa oli onnistunutta. Viimeksi kasvatin krassia tuossa, mitähän siihen tänä vuonna istuttaisin? Tässä lavassa kasvoivat salkopavut, mihinkä niiden kasvupaikka olisi hyvä siirtää ensi kesänä? Valokuvat tuovat myös elävästi mieleen ne asiat, jotka piti painaa mieleen tulevaa kasvukautta silmälläpitäen, mutta jotka sitten aina unohtuvat.
Unikoista on tullut viime vuosina tärkeä osa kukkamaita. Ilman niitä ei varmaan enää osaisi ollakaan. :) 

Tuliunikko "Alba" kasvoi valtoimenaan kukkapenkkien reunoilla. Jännittävää nähdä, onko se siementänyt kaikkialle yhtä ahkerasti kuin muutkin unikot. :D
Pelargonit kuistilla ja ikkunoilla ihastuttivat koko kesän ja pitkälle syksyyn.

Kuin mummon ikkuna? :) 
Ostin viime kesänä kyläkauppiaalta aika monta erilaista pelargoniaa ja nautinkin niiden kukoistuksesta koko kesän. Ajattelin tietysti, että talvetan ne näppäränä tyttönä, mutta luulenpa, että joudun ensi kesänä ostamaan taas uudet. vain yksi kasveista vaikuttaa siltä, että saattaa selvitä talven yli.
Uudet viiniköynnöksenalut. "Zilga" ja "Brita".
Hyvin jännittävää on nähdä, mitä talven aikana tapahtuu näille navetan eteläseinustalle istutetuille viiniköynnöksille. Kyseessä ovat sininen Zilga ja kuultavan vihertävänkeltainen Brita. Istutin myös vertailun vuoksi yhden köynnöksen kasvihuoneeseen. Toivottavasti nämä talvehtisivat kaikki hyvin ja kasvaisivat ensi kesänä tukiaan pitkin yhä suuremmiksi. :)
Kehäkukat yrttiympyrässä. Ihania eri sävyjä!
Erivärisiä krasseja pitää tänäkin vuonna olla paljon!

Kaikkien aikojen suosituin krassilajikkeeni on aivan varmasti "Alaska", sen lehtien vuoksi. Ne ovat aina yhtä yllättävät ja upeat hienoine kuvioineen.
Tänä vuonna täytyy pihan kesäkukkaistutuksia miettiä ehkä hiukan myös sillä silmällä, että vietämme loppukesällä ristiäisiä kotona. Yksi lapsistamme on kastettu kotona, mutta se tapahtui talvella, jolloin pihalle ei toki päästy lainkaan. Muut kolme lasta on kastettu kirkossa ja heidän juhlansa on juhlittu seurakuntakodilla. Mutta koska tämä uusi tulokas syntynee kesä-heinäkuun taiteessa, pääsemme ensimmäistä kertaa juhlistamaan ristiäisiä kotipihalla. Kenties saamme aseteltua itse kastepöydänkin ulos omenapuun katveeseen? Tätä on ihana suunnitella etukäteen. :) Ehkä panostan siis muutamiin oikein näyttäviin ruukkuistutuksiin, jotka voi siirtää paikkaan kuin paikkaan ja joiden tiedän kukkivan siinä elokuun puolivälissä. Krassi voisi olla yksi tällainen kasvi. Kehäkukka on tietenkin toinen yhtä varma, kuten myös daaliat. Mikään näistä ei kylläkään ole sininen, mikäli nyt haluaisin huomioida lapsen sukupuolen istutuksissa. Hmm, tätä jään pohdiskelemaan.
Harvinainen lepohetki.
Viime kesänä ostimme ikeasta puutarhaan lepotuolit. :D Mies niissä jonkin kerran ehti istuskellakin, minä en tainnut kertaakaan. :D Tänä kesänä yritän muistaa paremmin tuonkin asian. On tärkeää välillä asettua aloilleenkin ja nauttia auringosta. Tuleehan kuitenkin taas se tammikuu, kun aurinko näyttäytyy vain kerran - ja silloinkin noin 45 minuutin ajan. :D


perjantai 5. tammikuuta 2018

Ensimmäiset kylvöt ja ensimmäinen siementilaus

Nyt on sitten ensimmäiset siemenet päässeet multaan. Tänä vuonna en kylvänyt syksyllä mitään kylmäkäsittelyyn, joten sen aika on nyt. Vielä ehtii! Kylvin nyt perennoja, joiden siemenet tarvitsevat 6-8 viikkoa kylmää, joten luonto pystyy vielä mainiosti järjestämään tämän asian.
Kehikoihin pääsi Kivikkosuopayrtti, Kevätpikkusydän, Amerikanvuokko, Rohtoluppio ja omasta Nora Barlow-akileijasta kerätyt siemenet. Mustiin dynoihin kylvin Toukoheidinkukkaa, Kevätesikkoa, Purppuraesikkoa ja Pikkuampiaisyrttiä. Valitsin ensimmäisiksi kylvöiksi varmoja itäjiä, joista sain ihania onnistumisia viime vuonna. Tässä on useita kivikkoon sopivia kasveja, joilla pääsen jatkamaan kivikkoistutusaluettani.
Neilikoita viime vuonna perustetussa kivikkoistutuksessa.
Kivikkopenkkiin istutin myös (seemenmaailman siemenistä kasvatettuja) valkoisia Kiinanritarinkannuksia "White Butterfly" sekä isoräpelö-heinää.
Kivikkopenkin suunnittelu ja toteutus oli viime kesän hauskimpia projekteja. En malta odottaa, että pääsen jatkamaan tätä uusilla kasveilla.
Ensimmäisen siementilaukseni tein muutama päivä sitten ja eilen jo postilaatikkoon kolahti odotettu ja toivottu paketti. Tilasin SiemenVesalta ja yksi iltahan siinä mukavasti vierähti, kun selasin läpi kukkien siemeniä. Rajasin tilaamisen tällä kertaa yksivuotisiin esikasvatettaviin ja suorakylvettäviin, eli jätin suosiolla perennansiemenet tuonnemmaksi. :D Ihan mukavan paketin sain mielestäni aikaiseksi.
Siementilausta. Nämä pääsevät multiin parin seuraavan kuukauden aikana.

Mukana on jokavuotisia ihan pakko kylvää -siemeniä, kuten Sinisalviaa, Tuoksuresedaa, Tuoksuhernettä, Keltakosmoskukkaa ja Ahkeraliisaa sekä valkoista Kesämalvikkia. Sitten viime vuonna ensimmäistä kertaa kokeiltuja onnistumisia; Kelloköynnöstä, Lobeliaa (nyt valkoista, viime vuonna lohenpunaista), Sinitähtöstä ja Isopantaheinää (viime vuonna tavallista, nyt punaisena). Ja vielä; aina pitää kokeilla jotain uuttakin, joten tänä vuonna kokeiluun menee Kesäleukoija ja Kesäharso kahdessa värissä; vaaleanpunaista ja valkoista sekä Härmesalvia "Fairy Queen".
Nämä esikasvatetaan maaliskuussa.


Suorakylvettävät; kehäkukat, reseda ja aitohunajakukka.

Jotta ei olisi liian helppoa, pitää olla myös haasteita: ikuinen ongelmien lähde ja tuskan paikka: Ryhmäleijonankita. :D Löysin siementen joukosta lumoavan kauniin kerratun vaaleanpunaista ja  persikan sävyä hehkuvan lajikkeen "Twinny Peach". Tilasin sen, vaikka olen itselleni luvannut kaksi asiaa elämässä; en enää koskaan ota permanenttia enkä koeta kasvattaa Leijonankitoja. :D Näin sitten kuitenkin lähdemme jälleen rohkeina ja pystyssäpäin kohti uusia pettymyksiä ja koetamme (epä)onneamme tämän vaativan kasvin kanssa. Olen onnistunut siinä kerran, ja silloiset runsaat leijonankitakasvustot olivat kyllä unohtumaton elämys. En toisaalta viitsi laskea kuinka monta kertaa taimeni ovat venyneet piloille, kaatuilleet ja kuihtuneet toistensa päälle, lopettaneet kasvunsa kesken ja olleet muutenkin kurittomia otuksia. :D Tänä vuonnahan on kuitenkin kaikkien aikojen puutarhavuosi, joten kenties nyt onnistaa! Alla vielä kuva, joka sai minut lankeamaan:

Ryhmäleijonankita "Twinny Peach", kuva SiemenVesan sivulta.


tiistai 2. tammikuuta 2018

Satomuistoja vuodelta 2017

Nyt kun uusi vuosi on alkanut ja 2017 jäänyt kokonaisuudessaan taakse, on hauskaa muistella hetken verran menneen satokauden onnistumisia ja myös niitä juttuja, jotka eivät menneet kuin Strömsössä. Lähes kaikki vihannes- ja juureskasvattelut tapahtuivat lavoissa, sillä perustimme uuden yrttiympyrän luokse myös uuden lavatarhan. Poikkeuksen teki uusi perennapenkkini, jossa kasvattelin nyt ensimmäisenä vuonna kesäkukkia ja vihanneksia, koska perennantaimet olivat vielä niin pikkuruisia.
Gold Rush -kesäkurpitsa oli satoisa.
Kasvattelin jälleen kesäkurpitsoja ihan liikaa. Suuri osa niistä meni neljän kanamme suihin. Kanat rakastavat pitkittäin halkaistuja kesäkurpitsoja, jotka ne nokkivat tyhjiksi niin, että vain kuorivene jää jäljelle. Joku ehkä kauhistuu tällaista kesäkurpitsojen "tuhlaamista", mutta voin vakuuttaa, että kurpitsoja todella riitti. Niitä oli kukkapenkin reunuksessa parikymmentä yksilöä ja lavoissa toiset parikymmentä. Kokeilin yli kymmentä erilaista lajiketta, koska myin kyläkaupalla kesäkurpitsan taimia. Olin siis hankkinut eri muotoisia ja -värisiä lajikkeita oikein paljon, mikäli joku vielä muistaa siementilailuni Viron seemenemaailmasta. :D

Myös maissit jaksoivat kasvaa kylmästä keväästä huolimatta melko hyvin. Niillä oli vahva hevosenlanta kasvualustanaan, joten uskon sen vaikuttaneen kasvuun, kuten myös hyvän kasvupaikan, johon tuuli ei päässyt liikaa tuivertamaan. Maissit päästiin jopa keräämään ja keittämään, vaikka siemenet olivat ehkä vielä aavistuksen tuleentumattomia. Maku oli silti herkullinen.
Maissikasvusto rehottaa.
Viime vuonna kasvattelimme lavassa monenvärisiä porkkanoita, perunaa, punajuuria, pinaattia, purjosipulia ja punasipulia, härkäpapuja ja hernettä, pensaspapuja ja salkopapuja, avomaankurkkuja ja retikkaa, sekä retiisiä. Porkkanoista parhaiten onnistuivat ne hauskat moniväriset, joissa oli oranssia, keltaista, valkoista ja mustaa samassa sekoituksessa. "Red Samurai"-merkkiset kirkkaanpunaiset porkkanat sensijaan epäonnistuivat kokonaan; ne alkoivat kukkia ja olivat kasvattaneet porkkanan sisään puisevan sisuksen. Hoidimme niitä samalla tavalla kuin muitakin porkkanoita, joten epäilen lajikkeen olevan herkkä kukkimiselle.
Perunat onnistuivat lavoissa kohtalaisesti, pensaspavut olivat liian tiheässä ja saivat liikaa vettä kesän mittaan, koska ne juuri sadonkorjuun alkaessa menivat kasvustoltaan homeeseen. Pavuissa oli laikkuja ja lehdet varisivat hiljalleen pois. Salkopapu onnistui hiukan paremmin. Se olisi tarvinnut pikkuisen pidemmän ja lämpimämmän kasvukauden, mutta oli kuitenkin rehevä ja tuotti kohtalaisesti papuja. Härkäpapu onnistui kaikkein parhaiten. Harmillisesti sitä oli määrältään niukimmin, joten satoa ei saatu liikaa. :D Osan keräsin tuoreena ja käytin jauhelihakeitossa. Osan kuivatin tulevan kasvukauden satoa varten. Siemen riittää nyt ainakin yhteen-kahteen lavaan.
Härkäpavut pullistuvat.
Avomaankurkkujen kanssa kävi vanhanaikaisesti. Olin ostanut lajiketta, jossa ei puhuttu mitään karvasaineista. AINA pitäisi muistaa ostaa lajiketta, jossa sanotaan, että ei muodosta karvasaineita tai että niitä tulee vain vähän. Nyt kurkkuni olivat 80% karvaita ja lapsille kehkeytyi aikamoinen ennakkoluulo niitä kohtaan. Onneksi edes ne muutamat yksilöt olivat makeita ja syötäviä. En ymmärrä, miten tämä asia olikin painunut minulta niin tyystin unholaan.

Punajuuret onnistuivat mainiosti, varsinkin se lajike, joka on halkaistuna kauniin raidallinen ja hieman vaaleammanpunainen kuin perinteiset punajuuret. En säilönyt tänä vuonna juuri mitään, koska naksautin selkäni juuri niillä paikkeilla kun asia olisi ollut ajankohtainen, mutta söimme punajuurta uunissa hauduttaen yhdessä lihan, perunoiden ja porkkanoiden kanssa. Aivan mahtavan makuinen herkku!
Retiisit onnistuivat (jälleen kerran) alkukesällä; olivat suuria, nopeakasvuisia ja pullukoita - sekä kyllin mietoja, jotta koko perhe niitä mielellään popsi. Mitä pidemmälle kesään kerittiin, sitä väkevämpiä yksilöitä lavoista nousi. Olen kokenut tämän ennenkin ja päätynytkin lähestulkoon siihen tulokseen, että retiisi on alkukesän herkku. Ja mitä tulee retikkaan, tuohon retiisin isosiskoon, sen kasvattelu meni kautta linjan penkin alle. Kasvit kyllä itivät hyvin, kasvoivat nopsakasti, mutta sitten; Toukkia lehdillä ja haljenneita, liian pieneksi jääneitä juuria, joissa toukankäytäviä. Ei, ei, näistä ei vain tule meillä yhtään mitään. :D Ensi kesänä en edes yritä!
Tässä kuvassa innokkaan kolmasluokkalaisen lavakasvattelut: tilliä ja hernettä. Myös porkkanaa löytyi hänen lavastaan.

Purjolava alkukesällä.
Purjot kasvoivat hyvin, mutta kasvukausi loppui niidenkin kohdalla sikäli lyhyeen, että mitenkään liian paksuiksi eivät varret lopulta ennättäneet. Punasipulit kasvoivat hyvin, vaikka menetyksiä niidenkin suhteen saatiin liiallisen kosteuden tähden. Kasvatin punajuurta ja sipulia vierekkäin, kenties liian tiuhassa, sillä maa ei päässyt juurikaan kuivahtamaan - ja tästähän ei sipuli kaiketi juuri pidä. Osa sipuleista siis sai hometta, mutta satoasaatiin silti mukavasti. Punasipuleita löytyy edelleen kaapista.

Yrttiympyrä tuotti sekä satoa että suurta iloa läpi kesän aina syksyyn asti. Sain kerättyä ja kuivattua teeaineksia, tuoreita yrttejä läpi kesän ja vielä kukkailoa kaupanpäälle.
Kehäkukkaa, turkkilaista melissaa (edessä) ja sitruunaväriminttua (takana).
Kehäkukkia monessa sävyssä.
Ryytineito kasvaa yrttiympyrässä.
Ensimmäinen siementilaus tuli tehtyä tänään. Aloitin tilaamiset kesäkukkien siemenistä, koska tuntui kiiruulta hankkia kelloköynnöksen siemenet. :D Siemenvesalta tilailin nyt ensimmäisenä, parikymmentä lajia ensialkuun. Ajattelin panostaa tänä vuonna taas enemmän kesäkukkiin, koska tänä vuonna kylmäkäsiteltävät perennat ovat jääneet toistaiseksi kylvämättä. Muistelen viime kevään ikkunalautojen ruuhkaa ja koetan hillitä innostustani. :D