Satomuistoja vuodelta 2017

Nyt kun uusi vuosi on alkanut ja 2017 jäänyt kokonaisuudessaan taakse, on hauskaa muistella hetken verran menneen satokauden onnistumisia ja myös niitä juttuja, jotka eivät menneet kuin Strömsössä. Lähes kaikki vihannes- ja juureskasvattelut tapahtuivat lavoissa, sillä perustimme uuden yrttiympyrän luokse myös uuden lavatarhan. Poikkeuksen teki uusi perennapenkkini, jossa kasvattelin nyt ensimmäisenä vuonna kesäkukkia ja vihanneksia, koska perennantaimet olivat vielä niin pikkuruisia.

Gold Rush -kesäkurpitsa oli satoisa.

Kasvattelin jälleen kesäkurpitsoja ihan liikaa. Suuri osa niistä meni neljän kanamme suihin. Kanat rakastavat pitkittäin halkaistuja kesäkurpitsoja, jotka ne nokkivat tyhjiksi niin, että vain kuorivene jää jäljelle. Joku ehkä kauhistuu tällaista kesäkurpitsojen "tuhlaamista", mutta voin vakuuttaa, että kurpitsoja todella riitti. Niitä oli kukkapenkin reunuksessa parikymmentä yksilöä ja lavoissa toiset parikymmentä. Kokeilin yli kymmentä erilaista lajiketta, koska myin kyläkaupalla kesäkurpitsan taimia. Olin siis hankkinut eri muotoisia ja -värisiä lajikkeita oikein paljon, mikäli joku vielä muistaa siementilailuni Viron seemenemaailmasta. :D

Myös maissit jaksoivat kasvaa kylmästä keväästä huolimatta melko hyvin. Niillä oli vahva hevosenlanta kasvualustanaan, joten uskon sen vaikuttaneen kasvuun, kuten myös hyvän kasvupaikan, johon tuuli ei päässyt liikaa tuivertamaan. Maissit päästiin jopa keräämään ja keittämään, vaikka siemenet olivat ehkä vielä aavistuksen tuleentumattomia. Maku oli silti herkullinen.

Maissikasvusto rehottaa.

Viime vuonna kasvattelimme lavassa monenvärisiä porkkanoita, perunaa, punajuuria, pinaattia, purjosipulia ja punasipulia, härkäpapuja ja hernettä, pensaspapuja ja salkopapuja, avomaankurkkuja ja retikkaa, sekä retiisiä. Porkkanoista parhaiten onnistuivat ne hauskat moniväriset, joissa oli oranssia, keltaista, valkoista ja mustaa samassa sekoituksessa. "Red Samurai"-merkkiset kirkkaanpunaiset porkkanat sensijaan epäonnistuivat kokonaan; ne alkoivat kukkia ja olivat kasvattaneet porkkanan sisään puisevan sisuksen. Hoidimme niitä samalla tavalla kuin muitakin porkkanoita, joten epäilen lajikkeen olevan herkkä kukkimiselle.
Perunat onnistuivat lavoissa kohtalaisesti, pensaspavut olivat liian tiheässä ja saivat liikaa vettä kesän mittaan, koska ne juuri sadonkorjuun alkaessa menivat kasvustoltaan homeeseen. Pavuissa oli laikkuja ja lehdet varisivat hiljalleen pois. Salkopapu onnistui hiukan paremmin. Se olisi tarvinnut pikkuisen pidemmän ja lämpimämmän kasvukauden, mutta oli kuitenkin rehevä ja tuotti kohtalaisesti papuja. Härkäpapu onnistui kaikkein parhaiten. Harmillisesti sitä oli määrältään niukimmin, joten satoa ei saatu liikaa. :D Osan keräsin tuoreena ja käytin jauhelihakeitossa. Osan kuivatin tulevan kasvukauden satoa varten. Siemen riittää nyt ainakin yhteen-kahteen lavaan.

Härkäpavut pullistuvat.

Avomaankurkkujen kanssa kävi vanhanaikaisesti. Olin ostanut lajiketta, jossa ei puhuttu mitään karvasaineista. AINA pitäisi muistaa ostaa lajiketta, jossa sanotaan, että ei muodosta karvasaineita tai että niitä tulee vain vähän. Nyt kurkkuni olivat 80% karvaita ja lapsille kehkeytyi aikamoinen ennakkoluulo niitä kohtaan. Onneksi edes ne muutamat yksilöt olivat makeita ja syötäviä. En ymmärrä, miten tämä asia olikin painunut minulta niin tyystin unholaan.

Punajuuret onnistuivat mainiosti, varsinkin se lajike, joka on halkaistuna kauniin raidallinen ja hieman vaaleammanpunainen kuin perinteiset punajuuret. En säilönyt tänä vuonna juuri mitään, koska naksautin selkäni juuri niillä paikkeilla kun asia olisi ollut ajankohtainen, mutta söimme punajuurta uunissa hauduttaen yhdessä lihan, perunoiden ja porkkanoiden kanssa. Aivan mahtavan makuinen herkku!
Retiisit onnistuivat (jälleen kerran) alkukesällä; olivat suuria, nopeakasvuisia ja pullukoita - sekä kyllin mietoja, jotta koko perhe niitä mielellään popsi. Mitä pidemmälle kesään kerittiin, sitä väkevämpiä yksilöitä lavoista nousi. Olen kokenut tämän ennenkin ja päätynytkin lähestulkoon siihen tulokseen, että retiisi on alkukesän herkku. Ja mitä tulee retikkaan, tuohon retiisin isosiskoon, sen kasvattelu meni kautta linjan penkin alle. Kasvit kyllä itivät hyvin, kasvoivat nopsakasti, mutta sitten; Toukkia lehdillä ja haljenneita, liian pieneksi jääneitä juuria, joissa toukankäytäviä. Ei, ei, näistä ei vain tule meillä yhtään mitään. :D Ensi kesänä en edes yritä!

Tässä kuvassa innokkaan kolmasluokkalaisen lavakasvattelut: tilliä ja hernettä. Myös porkkanaa löytyi hänen lavastaan.

Purjolava alkukesällä.

Purjot kasvoivat hyvin, mutta kasvukausi loppui niidenkin kohdalla sikäli lyhyeen, että mitenkään liian paksuiksi eivät varret lopulta ennättäneet. Punasipulit kasvoivat hyvin, vaikka menetyksiä niidenkin suhteen saatiin liiallisen kosteuden tähden. Kasvatin punajuurta ja sipulia vierekkäin, kenties liian tiuhassa, sillä maa ei päässyt juurikaan kuivahtamaan - ja tästähän ei sipuli kaiketi juuri pidä. Osa sipuleista siis sai hometta, mutta satoasaatiin silti mukavasti. Punasipuleita löytyy edelleen kaapista.

Yrttiympyrä tuotti sekä satoa että suurta iloa läpi kesän aina syksyyn asti. Sain kerättyä ja kuivattua teeaineksia, tuoreita yrttejä läpi kesän ja vielä kukkailoa kaupanpäälle.

Kehäkukkaa, turkkilaista melissaa (edessä) ja sitruunaväriminttua (takana).

Kehäkukkia monessa sävyssä.

Ryytineito kasvaa yrttiympyrässä.

Ensimmäinen siementilaus tuli tehtyä tänään. Aloitin tilaamiset kesäkukkien siemenistä, koska tuntui kiiruulta hankkia kelloköynnöksen siemenet. :D Siemenvesalta tilailin nyt ensimmäisenä, parikymmentä lajia ensialkuun. Ajattelin panostaa tänä vuonna taas enemmän kesäkukkiin, koska tänä vuonna kylmäkäsiteltävät perennat ovat jääneet toistaiseksi kylvämättä. Muistelen viime kevään ikkunalautojen ruuhkaa ja koetan hillitä innostustani. :D