torstai 5. huhtikuuta 2018

Joka päivälle jotakin

Tällaista tämä on joka vuosi! Ensin tammikuulla kolutaan netin siemenvalikoimia ja tehdään tilauksia suuruudenhulluuspäissään. Sitten aloitetaan kylvöt aivan liian varhain, koska mieli on malttamaton. Ikkunatila saadaan nopeasti loppumaan näiden liian varhain kylvettyjen ressukoiden kanssa, jotka venyvät honteloina kohti helmikuista valonkajoa. Sitten maaliskuussa saadaan siemenähky, kylvetään kylvämästä päästyä aivan villinä. Kunnes saapuu huhtikuu, tuo varsinaisesti paras esikasvattamisen ajankohta, jolloin tilaa ei enää  mistään löydy ja kylvökehikotkin alkavat olla kortilla. Keittiönpöydät, lasten koulupöydät, kirjahyllyjen reunat, ikkunalaudat tietenkin - kaikki paikat tursuavat multaa ripsuvia kylvöksiä. Juoksentelet pikkuisten taimien luona kastelukannu keikkuen ja löydät milloin kuivuuteen nuupahtaneen, milloin ylikastellun tai ikkunasta vetoa saaneen kylvöksen. Suru puserossa pikku hetken soimaat ajanpuutetta ja sitten levität taas multapussin suun avoimeksi ja jatkat tyynesti hommaa kaikesta huolimatta. Onhan tänään kylvövuorossa ensimmäinen erä kaaleja! Tai kenties kolmas erä kesäkurpitsoja (mitä, nyt jo!). Vaikka tiedät, että tuliunikot voi varsin hyvin suorakylvää toukokuussa, tahdot kuitenkin ihan väkisin kylvää niitäkin esikasvatukseen edes yhden kehikollisen, vain siksi, että voit ja se on hullun ihanaa! :D
Tämä näky valmiiksi laitetusta, siemeniä odottavasta kylvökehikosta, on aina yhtä inspiroiva. :D
Niinpä tänään jatkoin loputonta kylvöhuumaani sinisessä vihossa olevan suunnitelman mukaisesti. No niin, en ehkä aivan täysin sen mukaisesti, koska juuri nyt vihkossa sanotaan, että on laskeva kuu, eikä kylvöjä kannata tehdä. Olen kuitenkin päättänyt toisin; kenties maaliskuussa saatoin pitää kahden viikon tauon tästä maailman tärkeimmästä työstä, mutta huhtikuussa olisi sulaa hulluutta hukata kaksi hienoa viikkoa vain kuutamon tähden. :D Ja jos eivät idäkään nyt, niin itäkööt sitten nousevalla kuulla, ovatpahan valmiiksi mullissa. :D
Kolmas erä kesäkurpitsoja lähti multiin.

Tämän vuoden kaaliviljelmät saivat myös alkunsa tänään. Ajattelin kylvää kehikollisen viikon välein, jotta satoa kypsyisi vähitellen.

Hei hei, muruset, oikeaoppisesti kyljelleen uinumaan laitetut. :D Kohta saatte peiton päälle ja parin päivän päästä nähdään!
Ihana asia on se, että nyt on oikeasti tulossa se odotettu kevät. Koville pakkasöille on heitetty hyvästit ja ihan muutaman päivän kuluessa vihdoin kausihuone saa patterin lämmikkeeksi ja voin kantaa osan kasveistani parempien päivänvalojen majamaille. Sitten jäädään jännittämään, hyökkäävätkö hiirenryökäleet tänä vuonna ja saanko jälleen viritellä kasvilaatikkokiikkuja kattoon. :D Paleltuvatko taas muutamat pikku daaliat, vai saanko ne tänä vuonna suojattua kunnollisesti. Olen käynyt kausihuoneella tuoksuttelemassa kevättä jo monena päivänä. Kylmäkäsiteltäviä kasveja on siellä odottamassa ilmojen lämpenemistä, vaikka mitään ei toki vielä ole itänyt (tarkistettu on, useastikin). Tärkeintä on kuitenkin, että saan taimiparkani paremman valon avulla tukevoitumaan vähitellen. Tietysti mukavaa on sekin, ettei perheen tarvitse enää päivittäin kysellä, mihin heidän lautasensa päivällisellä mahtuisi ja saako taimia pikkuisen siirtää. :D
Punaista isopantaheinää "Red Jewel" ikkunan äärellä kukkopillien vartioimana.
Ja vielä, mikäli joku sattuisi ihmettelemään tuota, että kylvän kesäkurpitsoja jo huhtikuun alkupuolella - tänäkin vuonna kasvatan niitä kyläkaupalle myyntiin yhtälailla kuin omaan puutarhaani. Tarjolla tulee olemaan 15 lajiketta eriväristä ja -muotoista kesäkurpitsaa sekä kolmea erilaista talvikurpitsaa. Koetan aikaisella kylvöllä saada kyllin suuria taimia toukokuulle, jotta saisin taimia tarjolle pikkuhiljaa ennemmin kuin yhtenä rysäyksenä. Viime vuonna valikoima kattoi muistaakseni vain kahdeksan erilaista kurpitsalajiketta, mutta minusta oli mukava ajatus, että kuka tahansa saattoi ostaa vaikka yksittäin erivärisiä ja -muotoisia lajikkeita piristämään puutarhaansa. Tänä vuonna siis vielä enemmän vaihtoehtoja. :)

14 kommenttia:

  1. Tuttua touhua! Jouduin osan esikasvatuksista siirtämään kuistille jo tilanpuutteessa, vaikka lämpötilat olivat vielä liian alhaisia. Siellä kasvu sitten pysähtyy ja kaikki paikat ovat täynnä jurottavia taimia. Alkutalvella on aina tiukat järkevät suunnitelmat ja kevään edetessä kaikki päätyy kaaokseen. Mutta on tämä myös ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta! Välillä en osaa sanoa, kumpi on mukavampaa; hyvät suunnitelmat vai itse toteutus. :)

      Poista
  2. Tuo kuvaus kevään kulusta pitää niin paikkansa, tai no ei meillä niin nykyään kun lapset ovat jo muuttaneet kotoa. Muistan kun meilläkin silloin ennen telkkarikin astui puoli metriä keskilattialle päin taimien hyväksi. Ja makkarissa.. Nyt on onneksi erillinen taimihuone joten ne ongelmat on selätetty.
    Paljon erilaisia kaalilajeja aiot laittaa, ja on hyvä että on ennalta tehdyt suunnitelmat, ja voihan suunnitelmiin aina tehdä lisäyksä.
    Oi, olet oikea kurpitsaekspertti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kaalipuoli on vähän sellainen ylläri sitten; en niissä meinaa onnistua, koska ötökät pääsevät useimmiten pilaamaan satoa. Sen berran onnistumisia kuitenkin joukkoon mahtuu, että mieliteko kaalinkasvatukseen on pysynyt yllä. Nyt tanskalainen maajussi kasvatteli tv:ssä kaalia niin mukavannäköisesti, että siitä intoutuneena koetan jälleen onneani - nyt oikein hyvien hyönteissuojaviritysten avulla. :)

      Poista
  3. Ihan mahtava meininki sinulla siellä! Haluan ehdottomasti tulla kyläkaupalle ostoksille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa, ehdottomasti. :) Ja kylätori on perjantaisin myös meillä aktiivinen ja ihan huippu ostospaikka vaikka taimia haluavalle. :)

      Poista
  4. Kuulostaa NIIN tutulta, noinhan tuo juuri menee. Joka vuosi sama into ja sitten tuska tilan loppumisesta. Meilläkin on enää vain pari ruokailupaikkaa pöydässä jäljellä kun taimet ovat valloittaneet suurimman osan tilasta. Mutta kädet on saatava multaan vähintään kerran päivässä ja sitten kaikki se itämisen odottaminen ja kasvun seuraaminen - ihanaa puuhaa☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, tuo keittiön pöytä! Se on yleensä täällä se viimeinen linnake, mistä tietää, että nyt on loppu lähellä. Nimittäin tilan loppuminen. :D

      Poista
  5. Ihanaa keväthullutusta. :) Meillä kun ei ole omaa pihaa, eikä kerta kaikkiaan tilaa esikasvatellakaan juuri mitään, niin tyydyn ihailemaan muiden esikasvatusvillitystä. Hengessä mukana! Jonain päivänä vielä omatkin ikkunanedusta varmaan notkuvat kaikenlaista. ;) Onneksi on sentään iso ja lasitettu parveke.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parvekkeellekin saa kasvamaan vaikka mitä, itsekin ennenmuinoin kaupungissa asuessa kasvattelin parvekkeentäydeltä kukkia. Siihen aikaan en vielä tiennyt esikasvattamisesta mitään. :D

      Poista
  6. Tuttuja tunnelmia. Joka vuosi sitä päättää pitää maltin mielessä ja kylvää vain vähän tai ei ollenkaan. Ja kas, heti joulun jälkeen siemenpussit alkavat käsissä rapista ja multapussit avautua. Onneksi tämä ei ole vaarallista ja taudista tointuu kesän aikana. Saadakseen tartunnan taas heti joulun jälkeen.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tammikuinen siementen tilailu ja kuvastojen ihailu on vaan niin innostavaa samalla kuin lohdullista. Ajankulua se ei kylläkään lyhennä, vaan ennemminkin pidentää. :D

      Poista
  7. Olipa todella loistavasti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu postaus. Juuri näin se menee ja sinä kuvailit kaiken loistavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) On hauska tietää, että näinkin hullussa harrastuksessa kaikki oireilevat vähän samalla tavalla. :)

      Poista