keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Hetki keväässä

Kevätesikoita, raparperia, voikukkia ja mopoja. :D
Joskus mietin, mikä on puutarhassa se hetki, jonka mieluiten pysäyttäisin, säilöisin pulloon tai joka olisi se näky, mihin aina palaan. Samanlaista mietiskelyä on myös kauneimman lempikukan pohtiminen, eli vaikeaa on päätyä mihinkään selvään totuuteen. Kauniita kukkia on yhtä paljon kuin kauniita hetkiä puutarhassa.

Helmililjat ja kevätesikot.

Silti minusta toukokuussa on tietty aika, joka on kaikkein parasta. Luonto on jo vehreä ja hehkeä, värit vielä kirkkaat ja vaaleanvihreät. Kesä on kokonaisuudessaan edessä, mutta sitä ei tarvitse enää odottaa, koska se on jo puhjennut ensikukkaansa. Jokainen aukeava kukka on ihme, jonka löydät - ja ehdit myös huomaamaan kaiken uuden, koska puutarha ei ole vielä täydessä vauhdissaan, kuten myöhemmin. Noina päivinä minulla on aina kova halu vain kuljeskella, ottaa valokuvia, tuoksutella kaikkea, kerätä jotakin kimpuksi. Kevät on purskahtamaisillaan kesäksi. Ilmassa on lupaus askeleen päässä odottavasta täyttymyksestä, johon ei ole vielä sekoittunut sitä pientä ripausta haikeutta, joka kohta valtaa mielen, kun kaikki kevätsipulit on hyvästelty.

Tulppaaneja ja pajuaitaa.
En yleensä mielelläni määrittele itseäni jonkinlaiseksi, koska useimmissa asioissa olemme eri aikoina erilaisia. Mutta erään huomion olen silti tehnyt ja se on, että olen selvästi ennemmin kylväjäihminen kuin sadonkorjaajaihminen. Saan huomattavasti enemmän iloa kätkiessäni siemeniä multaan ja kuvitellessani millaisia taimia saan kasvamaan, kuin korjatessani myöhemmin työn hedelmiä. Tottakai sadonkorjuukin on ihanaa aikaa, mutta se on todellisuutta vailla sitä mielikuvituksen hiventä, joka tekee kylvämisestä niin mielenkiintoista. Siinä, että elämä saa mahdollisuuden, on jotain taianomaista ja ikuista ja äärimmäisen tärkeää. Välillä saan muistuttaa itseäni, ettei siemenpussiin jäävillä siemenillä ole hätää, ne voi kylvää vielä seuraavanakin vuonna. :D

Hyasintit, pikkunarsissit ja kannu "vesineen".

Ihanat, herkät kääpiötulppaanit; Tulipa turkestanica.
Jos siis pitäisi pysäyttää aika puutarhassa ja jäädä ikuisesti nauttimaan yhdestä ainoasta päivästä, niin luulisin sen olevan tällainen toukokuinen hetki. On viimeinen tyven hetki ennen kuin loikataan kohisevaan vesiputoukseen, jota kesäksikin kutsutaan.

Luumupuu kukkii jo!

3 kommenttia:

  1. Toukokuut ovat parhaita. Silloin alkaa oikeasti tapahtua ja koko luonto vihertyy. Minusta parasta ovat sipulikukat, joita istutan syksyisin suuret määrät. Aina ei ihan muista mitä on mihinkin laittanut, joten mukana on aina yllätyksiä. Vähän kuin ostaisi itselleen joululahjoja😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa havaittavissa täälläkin. :D Sipulikasveja tulee istutettua paljon ja niissä samalla toivo hyvästä, suotuisasta talvesta ja runsaasta kevätkukinnasta.

      Poista
  2. Minull hankala tietää mitkä Rovaniemellä menestyvät. Olipa sinulla jumalainen puutarha ja ihania kukkia. Ei tässä auta kuin kokeilla ja oppia mitkä kestää. Monivuotisia meinaan.

    VastaaPoista