Mitä pitikään muistaa ensi kesänä?

Ulkona paistaa aurinko! Ties kuinka monta päivää on ollut pimeää ja synkkää, joten kyllä vain valo tuntuukin ihanalta. :) En siltikään aio mennä pihamaalle kamera kädessä. Kun ei lunta ole ollenkaan, ovat näkymät aina vain kovin surkeat. En ole hiukkaakaan talvi-ihminen, mutta nämä nykyiset "talvet" ovat vain pahentaneet vastenmielisyyttäni enstisestään. En keksi ulkosalla oikein mitään puuhaa, kun pelkkä käveleminen liukkailla, alati jäätyvillä, märillä poluilla on niin kovin hankalaa.

Siksi onkin paljon hauskempaa suunnitella tulevaa kevättä ja kesää ja muistella valokuvien siivin mikä viime vuodessa oli onnistunutta. Viimeksi kasvatin krassia tuossa, mitähän siihen tänä vuonna istuttaisin? Tässä lavassa kasvoivat salkopavut, mihinkä niiden kasvupaikka olisi hyvä siirtää ensi kesänä? Valokuvat tuovat myös elävästi mieleen ne asiat, jotka piti painaa mieleen tulevaa kasvukautta silmälläpitäen, mutta jotka sitten aina unohtuvat.

Unikoista on tullut viime vuosina tärkeä osa kukkamaita. Ilman niitä ei varmaan enää osaisi ollakaan. :) 

Tuliunikko "Alba" kasvoi valtoimenaan kukkapenkkien reunoilla. Jännittävää nähdä, onko se siementänyt kaikkialle yhtä ahkerasti kuin muutkin unikot. :D

Pelargonit kuistilla ja ikkunoilla ihastuttivat koko kesän ja pitkälle syksyyn.

Kuin mummon ikkuna? :) 

Ostin viime kesänä kyläkauppiaalta aika monta erilaista pelargoniaa ja nautinkin niiden kukoistuksesta koko kesän. Ajattelin tietysti, että talvetan ne näppäränä tyttönä, mutta luulenpa, että joudun ensi kesänä ostamaan taas uudet. vain yksi kasveista vaikuttaa siltä, että saattaa selvitä talven yli.

Uudet viiniköynnöksenalut. "Zilga" ja "Brita".

Hyvin jännittävää on nähdä, mitä talven aikana tapahtuu näille navetan eteläseinustalle istutetuille viiniköynnöksille. Kyseessä ovat sininen Zilga ja kuultavan vihertävänkeltainen Brita. Istutin myös vertailun vuoksi yhden köynnöksen kasvihuoneeseen. Toivottavasti nämä talvehtisivat kaikki hyvin ja kasvaisivat ensi kesänä tukiaan pitkin yhä suuremmiksi. :)

Kehäkukat yrttiympyrässä. Ihania eri sävyjä!

Erivärisiä krasseja pitää tänäkin vuonna olla paljon!

Kaikkien aikojen suosituin krassilajikkeeni on aivan varmasti "Alaska", sen lehtien vuoksi. Ne ovat aina yhtä yllättävät ja upeat hienoine kuvioineen.

Tänä vuonna täytyy pihan kesäkukkaistutuksia miettiä ehkä hiukan myös sillä silmällä, että vietämme loppukesällä ristiäisiä kotona. Yksi lapsistamme on kastettu kotona, mutta se tapahtui talvella, jolloin pihalle ei toki päästy lainkaan. Muut kolme lasta on kastettu kirkossa ja heidän juhlansa on juhlittu seurakuntakodilla. Mutta koska tämä uusi tulokas syntynee kesä-heinäkuun taiteessa, pääsemme ensimmäistä kertaa juhlistamaan ristiäisiä kotipihalla. Kenties saamme aseteltua itse kastepöydänkin ulos omenapuun katveeseen? Tätä on ihana suunnitella etukäteen. :) Ehkä panostan siis muutamiin oikein näyttäviin ruukkuistutuksiin, jotka voi siirtää paikkaan kuin paikkaan ja joiden tiedän kukkivan siinä elokuun puolivälissä. Krassi voisi olla yksi tällainen kasvi. Kehäkukka on tietenkin toinen yhtä varma, kuten myös daaliat. Mikään näistä ei kylläkään ole sininen, mikäli nyt haluaisin huomioida lapsen sukupuolen istutuksissa. Hmm, tätä jään pohdiskelemaan.

Harvinainen lepohetki.

Viime kesänä ostimme ikeasta puutarhaan lepotuolit. :D Mies niissä jonkin kerran ehti istuskellakin, minä en tainnut kertaakaan. :D Tänä kesänä yritän muistaa paremmin tuonkin asian. On tärkeää välillä asettua aloilleenkin ja nauttia auringosta. Tuleehan kuitenkin taas se tammikuu, kun aurinko näyttäytyy vain kerran - ja silloinkin noin 45 minuutin ajan. :D