Puutarhassa ja lomalla

Olen lomalla, kesälomalla. :) Aikamoinen määrä puutarhatöitä tulee tehdyksi päivittäin, kun ei tarvitse käyttää aikaa töissä käymiseen. Silti tai ehkä juuri sen tähden olen pirteämpi kuin viikkokausiin, kuluneet päivät ulkosalla ja kädet mullassa ovat todellakin tehneet hyvää. Muutama viikko vielä ennenkuin vauva syntyy. Äitiysloma alkaa lauantaina.

Koristeomenapuu, yksi tämän vuoden äitienpäivälahjoistani. :)

Ihanat lapinakileijat "Olympia". Nyt täydessä kukassa katse kohti taivasta.

Sadetta ei vain saada. Kastelukannut keikkuen vietämme päivämme. Silti tuntuu, että istutetut taimet eivät juurikaan saa kokoa. Ne tahtoisivat taivaallista vettä rehahtaakseen kasvuun, tiedän sen aiemmilta vuosilta. Sadetta odotellessa koitan muistaa jokaisen kylvöksen paikan ja huomioida kaikki kasvatetut taimet. Yksikin päivä ilman vettä tietää niiden loppua. Muutama uuteen kivikkopenkkiin istutetuista heinistä koki kovan kohtalon ensimmäisenä yönään ja sitä seuranneena tuulispäivänä. Heinät ovat nyt valkeat ja kuolleet. Onneksi niitä on kasvihuoneessa vielä jäljellä lisää toiseen paikkaan istutettavaksi, varjoisampaan.

Ihana kevätpikkusydän.

Toukoheidinkukka nuokkuu vielä nupullaan.

Olen uskaltanut istuttaa maahan jo lähes kaikkea kasvattamaani. Lavoissa on papuja ja kesäkurpitsoita sekä avomaankurkkuja. Ne saavat vielä pitää muovisuojia yllään ja odotella rauhassa lämpimiä öitä. Myös paprikat ovat lavassa, tomaatit odottavat edelleen kasvihuoneessa. Retiisikylvöksestä saadaan pian jo satoa, ehkä viikon kuluttua. Kylvin seitsemää erilaista ja -väristä retiisiä, jotta saamme värikkään salaatin. Vettä kuluu päivittäin lavatarhassa jos kohta kasvihuoneessakin.

Vuohenjuuri hohtaa aurinkona varjoisassa penkissä. 

Niittykullerot siemenestä. Tänä keväänä ne kukkivat ensi kertaa.

Kevät on jo pitkällä, voisi oikeastaan sanoa, että ollaan kesässä. Työtä riittää päivän joka tunnille, eikä valmista siltikään milloinkaan tule. Näin juuri toivoisi aina olevankin. On niin hauskaa puuhata omassa pienessä puutarhamaailmassaan, se on kuin leikkiä, ei ihan oikeaa. Ei työtä ollenkaan, pelkkää iloa. Välillä mietin, millaista olisi olla puutarhuri työkseen - olisinko näin onnellinen koko ajan? Aina ei tietenkään voi olla toukokuu. Välillä eletään keskellä täyteyttä, odotusta ja - no, elämää. Välillä mennään päin lakastumista ja kuolemaa, vaivutaan hiljaisuuteen ja sateeseen ja pimeyteen. Kuinka erilaista voikaan olla keskellä valoa. Myöhemmin on taas odottamisen aika, nyt pitää vain pysähtyä tähän, edes tuokioksi, ettei hetki karkaa.