Kauneimpia kesäkukkia: Tarhadaaliat (dahlia x pinnata)

Siemenistä kasvatetut kesädaaliat, lajike "Redskin".

Joka maaliskuu on aivan pakko kylvää kesädaalian siemeniä. Kesädaalia, tarhadaalia; tarkoitan tällä daalioita, jotka voi kasvattaa siemenistä ja jotka jäävät kohtalaisen mataliksi, 40-60cm korkuisiksi suunnilleen. Lajikkeita tähän tarkoitukseen ei ole ollut liiemmälti saatavilla. Useimmiten on löytynyt vain kahta lajiketta; punalehtistä "Redskin" -daaliaa tai "Dwarf Mixed" -lajiketta, joka on hyvin monivärinen ja kaunis. Tänä vuonna päädyin valitsemaan uuden tulokkaan nimeltä "Sunny Reggae", joka on sievä oranssin ja keltaisen yhdistelmä, "röyhelökauluksella", kuten mainoslause kuuluu.

Daaliaa "Dwarf Mixed" kukkapenkin reunan täydeltä.

Mitä enemmän kukkia kerää tai poistaa kuihtuneita kukintoja, sitä innokkaammin daalia haarottuu ja tekee uusia nuppuja.

Olen ehkä joskus kertonutkin, että eräänä vuonna keräsin daalioistani siemeniä ja kokeilin, mitä niistä saisi kasvamaan seuraavana kesänä. Siemenet itivät ihan mainiosti ja kasvoivat kauniisti kukkiviksi yksilöiksi, joista kylläkin jok´ikinen oli keltainen kukinnoltaan. Myöskin lähes kaikki kerrannaisuus oli kukinnoista kadonnut. Tämä ei kovastikaan yllättänyt, sillä useimmiten jokin väri tai ominaisuus kasvin perimässä dominoi niin, että siemenjälkeläiset muuttuvat tietynlaisiksi, ts. taantuvat. Kokeilu oli silti hauskanpuoleinen ja muistoksi siitä ovat jääneet alla olevat kuvat kesän keltaisesta daaliapenkistä.

Nuokkuva kukinto on viehättävä.

Keltaiset daaliat olivat nokkosperhosista suorastaan vastustamattomia.

Daalioiden esikasvattaminen on helppoa - paljon helpompaa kuin monen muun esikasvatettavan kesäkukan. Siemenet ovat melko suuria, joten ne on yksinkertaista painella kasvualustaansa sentin-parin välimatkoin ja peittää kevyesti mullalla. Pidetään kylvös kosteana ja lämpimässä paikassa, niin viikon-parin sisällä kylvökset itävät. Taimet ovat hetimiten mukavan suuria. Kun niissä on sirkkalehtien lisäksi ensimmäinen varsinainen lehtipari, on koittanut koulinnan aika. Jokainen taimi pääsee omaan purkkiinsa kasvamaan. Koska tätä kasvia ei missään nimessä voi istuttaa ulos ennen hallanvaaran väistymistä, olen suorittanut koulinnan kahdesti. Ensin kerran omiin ruukkuihin ja myöhemmin vielä uudemman kerran isompiin ruukkuihin, jotta kasvi jatkaisi railakasta kasvuaan. Usein ennen ulos istutusta daaliat ovat ehtineet haaroa mukavasti ja tulla tanakoiksi. Olen vienyt ne huhtikuulla kausihuoneeseen ja peitellyt varmuuden vuoksi yöllä harson alle. Muutaman kerran ne ovat saattaneet saada pikkuisen kylmää ennen kuin ovat tottuneet viileämpään kausihuoneeseen. Tällöin on voitu menettää muutama lehti, mutta daalia on antanut sen aina anteeksi kasvattamalla lehtihankoihin innolla uutta kasvustoa.

Valkoinen kesädaalia on erityisen elegantti.

Ulos päästyään daaliat innostuvat kasvamaan tuuheiksi pikku pensaiksi. Niille kannattaa jättää hyvä kasvutila - kuitenkin niin, että kasvit saavat kasvaa lopulta yhteen, jolloin ne tukevat toisiaan tuulessa ja ovat mielestäni näyttävämmän näköiset. Lannoitusta ei pidä unohtaa missään vaiheessa, sillä daalia kukkii runsaasti ja tarvitsee siihen tarhurin apua niin ravinteiden, veden kuin nyppimisenkin muodossa. Daaliaa saa mielellään kerätä maljakkoon ja siitä myös pitää poistaa kuihtuneet kukat, jotta kukinta jatkuisi ensi halloihin asti. Yleensä silloin, kun ensimmäinen pakkasyö on tiedossa, olen kulkenut läpi puutarhan ja kerännyt kaikki auenneet ja nuppuisetkin kukinnot daalioistani maljakoihin sisälle. Silloin aamuinen surullinen näky (mustia daalianvarsia kaikkialla) ei ole niin masentava. Kukinta jatkuu vielä maljakoissa viikosta kahteen viikkoon. Sitten onkin aika jäädä odottamaan uutta maaliskuuta ja kylvöpussin rapinaa.

Daaliaa maljakossa seuranaan siperianpallo-ohdaketta.

Kesädaalia tekee juuriinsa mukuloita, jotka ovat hyvin samannäköisiä kuin juurakkodaalioillakin. Ne voi samoin talvettaa kellarissa tai autotallissa, jos jaksaa nähdä tämän vaivan. Kuitenkin on hyvä tietää, että tällaisesta juurakosta uudelleen seuraavaksi kesäksi kasvatettu daalia ei tule sen suuremmaksi kuin ennenkään, vaan on ihan samanmoinen kuin ensimmäisenä kesänään. Tämä poikkeuksena juurakkodaalioihin, jotka voivat tulla verrattoman kookkaiksi aikaa myöden. Itse olen huomannut, että pikkaraiset daalianjuurakot kuivuvat helposti läpi talven aikana, eikä niistä ole keväällä enää paljoakaan jäljellä. Siksi hommaan joka kevät uudet siemenet ja aloitan rallin alusta. Tämä kun on sitä kaikkein mieluisinta puuhaa. :)