Hiirenryökäleitä!

Meillä on täällä ollut pienimuotoinen kriisinpoikanen hiirien muodossa. Kasvihuoneessa siis. Yhtenä päivänä ihastelin kauniisti itäneitä Jalokiurunkannusten alkuja ja seuraavana päivänä ne olivat poissa! Hiiret olivat löytäneet pienet vihreät alut ja jyrsineet ne suihinsa viimeistä myöten. Harson alla oli tapahtunut tämä hirmuteko, öiseen aikaan arvatenkin.

Asettelimme hiirenloukkuja kasvihuoneeseen, juustonpaloilla ja ilmankin, sellaisia, missä on houkutustuoksu valmiina. Toiveikkaana menin seuraavana aamuna tutkimaan loukut, mutta saalista ei ollut tullut. Sen sijaan Meksikonakileijat, jotka olivat jo melko kookkaita, oli syöty viimeistä myöten. Tässä kohtaa taisin päästää itsekseni joitain rumia sanoja. Meillä oli kotona meneillään poikaväestön hiusten kesäkuntoon ajelu, joten keräsin, edelleen toiveikkaana, hiukset helmaani ja sirottelin ne kasvihuoneen lattialle sinne tänne. Tästä ei näkynyt olevan mitään hyötyä - seuraavana aamuna olivat loukut tyhjät ja harsojen päältä löytyi hiirenpipanoita. Tässä kohdassa nappasin matkaani kaikki jo itäneet kasvikehikot, vaikka tilaahan meillä sisällä ei missään olekaan. En voinut jättää niitä hirveän hiiriarmeijan armoille. Nyt ikkunalla on Jalokiurunkannukset, joita onneksi on jo itänyt muutama alku lisää, Kivikkosuopayrtit ja Kyläkurjenpolvet tilaa viemässä edellisten kasvien ohella. Tyttöjeni huoneen ikkunan alle on siirretty pöytiä. :D Niille on nyt aseteltu siemendaalian taimet, joita pikkuhiljaa olen koulinut omiin purkkeihinsa. Missään ei taida enää olla ikkunaa vailla sen edessä komeilevaa taimipöytää monine taimihyllykerroksineen. Tule pian, toukokuu! :D

Eilen sitten keksin idean. Keräsin sisältä koulittuja taimia (ei kylmänarkoja daalioita) ja asettelin niitä suureen vihanneskoriin. Otin köyttä ja hipsin kokeilemaan, saisinko korin taimineen roikkumaan kasvihuoneen kattorakenteisiin, sopivalle hoitamiskorkeudelle. Ja onnistuihan se! Muovia ja harsoa päälle viileyttä vastaan ja sinne jäivät kiikkumaan. Tänään keräilen kaikki mahdolliset taimet koreihin ja asetan roikkumaan. Näin vapautuu melko paljon tilaa ikkunalaudoilta, vasta itämässä oleville kasveille. Olen nero! :D

Ja sitten ikkunanlautatarkastukselle.

Neilikat ikkunalla ovat jo suuria, nyt on aika koulia ne pikku tuppaiksi purkkeihin.

Roomankuminat pääsevät kesän alussa uuteen yrttiympyrään.

Etelänherneet eli Baptisiat ovat kasvaneet ja haluaisivat jo omiin purkkeihinsa.

Hyasinttipavut koettavat tarttua toisiinsa tai mihin vain lähellä kasvavaan. Niitä saa päivittäin irrotella varovaisesti.

Rauniokilkalla on ihana kasvutapa, se kasvattaa pitkiä rentoja rönsymäisiä varsia, jotka roikkuvat viehkeästi.

Loistosalvian terhakka taimi.

Sinisalviat ovat kasvaneet valtavasti sitten viimenäkemän. :) Ne olivat jo valmiita muuttamaan kasvihuoneeseen.

Sitruunamelissat kasvoivat alkuun hitaasti, mutta kun ne saivat ensimmäiset varsinaiset lehtensä, alkoivat ne tukevoitua.

Kasvattelen ensimmäistä kertaa Tarhasoljoa, yksivuotista kauniinsinistä kesäkukkaa. Nämäkin alkavat kaivata omiin purkkeihinsa.

Metsänätkelmä. Nämä näyttävät pitkiltä honteloilta, mutta luulen, ettei se haittaa, koska ne kasvavat jopa kaksimetrisiksi ja suikertavat pitkin metsäpoihjaa tai kiipivät puiden rungoille. Nämä on kasvatettu ajatellen uutta metsäpuutarhaa. :D

Ylihuomenna siirrytäänkin sitten huhtikuulle. Odottelen niin kovasti sitä, että yöpakkaset väistyisivät ja puutarha heräisi eloon. Kovin pientä on vielä toistaiseksi kasvu kukkapenkkien suojissa. Mutta puissa visertää ja piipittää! Varpuspariskunta rakentaa pesää navetan seinän linnunpönttöön. Mustarastaat käyvät aamuisin maistelemassa talipallonrippeitä syreenipensaassa. Erääseen linnunpönttöön on pesiytynyt orava! Tyttö näki sen kantavan sinne pesänrakennusaineksia. :D Hanhet, joutsenet ja kurjet lentävät talon yli päivittäin ja töyhtöhyypät pitävät hauskoja huuteloitaan pellonreunamilla. Ensimmäiset leskenlehdet on myös jo löydetty, joten eihän tässä enää kauaa tarvitse odottaa. Kohta on sitten valkovuokkojen aika marssia esiin!