Uuden kivikkopuutarhan kuulumisia

Keväällä perustetussa kivikkopenkissä kukkii yksivuotinen, mutta kovasti kylväytyvä peikonkakkara.

Perustimme keväällä paahteiselle ja tuulensuojaiselle paikalle lasten leikkipihan kyljessä kivikkokasveille suunnitellun penkin. Kasveiksi valoikoitui suurimmaksi osaksi perennoja, jotka kasvatin siemenestä. Monet niistä olivat kylmäkäsittelyssä talven, mutta osan saattoi kylvää keväälläkin. Kivikkopenkissä on nyt paljon erilaisia pikkutaimia, jotka kukkivat todennäköisesti vasta ensi kesänä. Iloisen yllätyksen sain kuitenkin loistosalvioista, jotka ovat päättäneet kukkia samantien. Myös monissa neilikoissa näkyy jo nuppuja. Kiinanritarinkannus kukkii myös kauniisti jo ensimmäisenä kesänään, samoin pikkuampiaisyrtti. Sen sijaan unelmatädyke, sinikatana, etelänmunkki ja kivikkosuopayrtti ilahduttavat kukillaan vasta ensi kesänä, luulisin. Näiden lisäksi penkistä löytyy pikkutervakon, arovuokon, lapinakileijan, tarhakylmänkukan, patjarikon, pitkäpalon, tähkäkeijunkukan, mäkitervakon ja belliksen pikkutaimia, kaikki suloisessa sekamelskassa. Olen varautunut talvituhoihin ja pidän peukkuja, että osa taimista selviäisi kuitenkin.

Penkkiin on kannettu melkein kaikki sopivankokoiset kivet, jotka tontilta joutivat ja löytyivät.

Ihana loistosalvia päätti antaa kukkailoa jo ensimmäisenä kesänään!

Päätin istuttaa täksi kesäksi penkkiin myös yksivuotisia kukkia, jotta kukinnasta saataisiin nauttia edes vähäsen. Peikonkakkarat, nuo luottokukkaset, kukkivatkin iloisesti ja varmasti niiden siementaimia löytyy penkistä myös ensi kesänä. Isoräpelö, tuo vinkeäniminen koristeheinä, pääsi myös mukaan nauttimaan lämpimästä kasvupaikasta.

Iloiset peikonkakkarat.

Isoräpelö hauskoine tähkineen.

Lisäksi muutama petuniantaimi, täpläsievikki ja tuoksupielus koristavat tänä vuonna kivikkopenkkiä. Tuoksupielus ei vain taida kukkia, sillä kirpat söivät sen pahasti heti istuttamisen jälkeen. En ole vastaavaa nähnyt ennen, vain itämaiset wokkivihannesten taimet ovat maistuneet kirpoille niin nopeasti. :D

Petunian siemenet tilasin Viron seemenemaailmasta ja ne itivät kaikki hienosti.

Täpläsievikki olisi kaivannut puolivarjoisempaa kasvupaikkaa. Sen kukat kuihtuvat paahteessa nopeasti.

Neilikat kukkivat pian.

Valkoinen kiinanritarinkannus "White butterfly" on myös siemenlöytö Virosta.

Perennojen kasvattaminen siemenestä on antoisaa, yksi parhaista jutuista puutarhuroinnissa. Kukinnan kuvitteleminen etukäteen, sen odottaminen jopa parinkin vuoden ajan, vaatii kärsivällisyyttä, mitä minulta ei monessa muussa asiassa meinaa löytyä. Tässä kuitenkin on toisin. Odottaminen ja haaveilu on osa iloa! On jännittävää antaa siemenelle mahdollisuus kasvaa itsekseen, sellaiseksi kuin juuri sen on tarkoitus kasvaa. Seuraamalla kasvin kehitystä siemenestä monien vaiheiden kautta kukkivaksi kasviksi, voi oppia tuntemaan kukkasten elämänkulkua paljon täydellisemmin, kuin vain ostamalla valmiita taimia kaupasta. Missä ei toki mitään vikaa ole siinäkään tavassa, jos sattuu olemaan kylliksi varoissaan. :) Puutarhan kasvattaminen yhä uusilla lajeilla voi olla kuitenkin lähes puoli-ilmaista, mikäli antaa aikansa ja viitseliäisyytensä siementen käyttöön. Ja lisäksi se on ehkä hauskinta mitä tiedän!