Maalaistytön suosikkiperennat; Akileija (Aquilegia)

Olen joskus tosissani yrittänyt vastata netin puutarhurointiryhmän gallupkysymykseen suosikkikukkasesta. Mikä mahdottomuus! Varmaan yritykseni lopputulema oli tuolloin joko harjaneilikka tai sormustinkukka, koska viljelin niitä tuona kesänä menestyksekkäästi. Kauneinta lienee usein juuri se, mikä sillä hetkellä upeimmin kukoistaa! Kuitenkin kauneimman kukkasen titteliä on aivan kestämätöntä antaa yksin millekään kasville, vaikka kuinka kauniille. Siksi päätinkin koota suosikkikukkiani tähän blogiin, monikossa. Ensimmäisenä saa luvan olla esittelyssä perenna, koska niiden kylvöaika on juuri käsillä. Akileijat; kestävät, ihanat, runsaat, myrkylliset, herkät ja tyllimekkoiset. Moniväriset! Perinteiset maatiaiset ja ihan uudenlaiset tuttavuudet. Mitä niistä olen oppinut tietämään?

Perinteinen sininen Lehtoakileija.

Ainakin sen, että ne ovat erittäin kestäviä. Joka vuosi kukkapenkissäni kukkii komeasti sinisen eri sävyisiä Lehtoakileijoja, jotka lisääntyvät kovin mielellään. Myös yksi vaaleanpunainen kaunotar siellä asustaa jo monen vuoden takaa. Olen siihen kovin ihastunut ja mielissäni, että se on tullut jäädäkseen. Se ei ole kylläkään levinnyt paikaltaan mihinkään. Kaikki uudet, itsekseen kylväytyneet Akileijani ovat aina järjestään sinisiä. Tässä tuo vaalenpunainen kaunotar. Olen pohdiskellut, mahtaako se olla Nora Barlow-akileija, sillä se muistuttaa näöltään sellaista, jonka olen siemenpussin kyljessä nähnyt. Tätä yksilöä en ole itse puutarhaani istuttanut, joten aivan varma en voi olla!

Vaaleanpunainen kulta! <3

Olen oppinut tietämään myös sen, että akileijat taantuvat sinisiksi, mikä liittynee niiden jalostukseen ja perimään. Jos niiden antaa omia aikojaan tehdä siementä ja lisääntyä, on aika pian kaikkialla sinistä, perinteistä lehtoakileijaa. Siksipä myös on aina yllätys, minkälaisia kukkia saa kerätessään siementä tietystä yksilöstä. Tästä minulla onkin nyt omakohtainen kokeilu meneillään Biedermeier-Akileijain kanssa. Ostin kyseistä siementä ja onnistuin saamaan muutaman kymmenen yksilöä, eri värisiä, koska kyseessä oli miksaus. Suuren osan taimista myin kaupalla ja torilla, mutta jätin omaan kukkapenkkiini kuutisen kappaletta. Kauniisti ne kukoistivat ja kukkivat hivenen eri aikaan kuin muut akileijani. Tästä syystä päätin kerätä siementä taimistani - ja runsaasti sitä nyt onkin. Syksyllä laitoin kylmäkäsittelyyn siemeniäni, mutta yllätyinkin hivenen, koska kaikki siemenet itivät samantien. Olivatko ne liiankin tuoreita? Useimmiten akileijasta sanotaan, että se vaatii kylmäkäsittelyä. Näyttää siltä, että lajikkeissa on eroja: osa tarvitsee kylmäkäsittelyn, osa taas ei.  No, taimet kasvoivat nopsaan ja ehdin koulia ne purkkeihin, jotka jäivät nyt talveksi uinumaan kausihuoneeseen. Kevät näyttää, olivatko taimet liian pieniä kestääkseen talven, vaiko kyllin sitkeitä! :) Tässä kuva Biedermeier-Akileijastani!

Akileija Biedermeier Mixed

Kylmäkäsittelyyn laitoin muitakin Akileijoja, joita puutarhastani ei vielä löydy. Sinivalkoista Lapinakileijaa sekä punaoranssia Meksikonakileijaa. Niistä iti syksyllä vain muutama, joten uskoisin kevään tuovan taimia pintaan runsain joukoin. Kukintaa saan tietysti odottaa kauemmin, sillä kukat tuskin kukkivat ensimmäisenä kesänään, ainakaan kovin runsaasti. Toisaalta useimmissa perennojen siemenpusseissa sanotaan, että kukka kukkii vasta toisena kesänään, mutta siitä huolimatta kukkia on saattanut tulla ensimmäinenä kesänä jo muutama. Kuin lupaukseksi! "Minä kasvan ja vahvistun ja tulen näyttämään näin ihastuttavalta!" Siinä puutarhuri on  kyykyllään pikku kukkasen vieressä hymyssäsuin ja nyökyttelee vastaukseksi: "Kyllä, kyllä, minä odotan ja vaalin sinua vielä ensi talven ylitse! Sitten olet jo niin vahva, että voin huokaista helpotuksesta ja olla luottavaisin mielin." :)

Kaunotar lähikuvassa.

Herkkää!

Kun Akileijaa katsoo läheltä, voi nähdä kukassa viisi pitkäkaulaista lintua ringissä. Ne kurkottelevat nokkaansa kohti toisiaan, siivet kevyesti levitettyinä. Akileijan tieteellinen nimi viittaakin kreikan sanaan aquilo, kotka.
Suomessa Akileijaa on kasvatettu jo kauan, se on todellinen perinnekasvi siis. Luonnossa esiintyvien Akileijojen epäillään kuitenkin olevan viljelykarkulaisia, eli laji ei olisi Suomessa alunperin luonnonvarainen. Akileija on tullut Suomeen saksalaisten luostaripuutarhojen mukana. Sitä kasvatettiin entisaikoina lääkkeeksi moniin eri sairauksiin, kuiten mm. keltatautiin ja syyhyyn.

Tiesittekö muuten, että Nora Barlow-akileija on nimetty Charles Darwinin lapsenlapsen mukaan. :D