Kurpitsat

Kesäkurpitsasatoa

Onnekseni minulle on suotu se mahdollisuus, että puutarhassani on halutessani tilaa yllinkyllin kasvattaa siellä mitä tahansa maan ja taivaan välillä. Oli se sitten suurta tai pientä! Varsinkin ehdottomat suosikkikasvikseni kurpitsat vievät paljon tilaa. Puutarhakirjoissa usein sanotaan, että muutama taimi riittää perheelle mainiosti. No, ei ainakaan meidän tapauksessa. :D Yleensä kasvattelen kesäkurpitsoja vähintään kymmenisen tainta, joinakin vuosina kolmisenkymmentäkin. Lajikkeita on paljon, ja niitä on hauska kokeilla aina erilaisia. Haluan korjata satoa kun kurpitsat ovat vielä pieniä, noin 15 cm pituisia ja melko kapeita. Suuremmiksi kasvaessaan niiden sisällä siemenet alkavat kasvaa liiaksi, eivätkä ole minusta mukavia ruokaa laittaessa. Kun satoa haluaa korjata runsaasti ja pieninä yksilöinä, on taimia oltava paljon. Kesäkurpitsa vaatii myös hyvin kasvaakseen jonkin verran tietoa kasvattajaltaan. Silti toisinaan kurpitsoja pilaantuu kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta. Seuraavassa kerron hiukan omista kokemuksistani vuosien varrelta.

Erilaisia kesäkurpitsoja juuri oikean kokoisina. :) Lajikkeet; "Zucchini" (tasaisen vihreä pitkulainen), "Atena F1" (keltainen pitkulainen), "De Nice A Fruit Rond" (pyöreä), "Striato d´Italia" (raidallinen).

Kesäkurpitsan ja samoin talvikurpitsan kasvatus alkaa esikasvatuksella. Itse olen laittanut siemenet multaan (noin sentin syvyyteen, kyljelleen) huhtikuun viimeisen viikon tienoolla. Kurpitsa kasvaa nopeasti, joten esikasvatusajan ei tarvitse olla erikoisen pitkä. Yleensä olen kylvänyt siemenet kylvökehikkoon ja edelleen istuttanut ne siitä suurempiin purkkeihin, kun tila on käynyt ahtaaksi. Kaikki taimet ovat tismalleen saman näköisiä pieninä, joten purkit ja lajikkeet on merkittävä huolellisesti, mikäli haluaa pysyä kärryillä siitä, mikä taimi on mikäkin. Taimia voi halutessaan lannoittaa kevyesti kastelun lisäksi. Kurpitsa pitää ravinteista ja runsaasta vedestä, sekä lämmöstä. Taimia ei saa siirtää puutarhaan kasvamaan ennenaikojaan, vaan vasta kun on varma, ettei hallaöitä enää tule. Viisainta on karaista taimia ulkosalla muutaman tunnin ajan päivittäin ennen varsinaista ulos istuttamista. Vaikka totuuden nimissä on myönnettävä, että karaisu on juuri se vaihe, joka itseltäni herkästi jää tekemättä. Kasvatettavaa ja huolehdittavaa on tuossa toukokuulla niin runsaasti, että kaikenlainen "ylimääräinen siirtely" usein unohtuu.

Liian suureksi kasvanut "hirviökurpitsa". :D

Kesäkurpitsoja kasvatan yleensä sekä lavassa, että pellossa. Lavassa ne kasvavat suuremmiksi ja tuottavat enemmän satoa. Niistä huolehtiminen on lavassa helpompaa, sillä kurpitsa pitää lavan suomasta suojasta. Se ei tahdo olla tuulen riepoteltavana. Myös lämpö kerääntyy lavaan paremmin ja siinä taimet on mahdollista myös peittää helposti harsolla tai muovilla kasvuunlähdön herkkinä alkuhetkinä. Kaikenlaisista suojaviritelmistä on kuitenkin luovuttava kun kurpitsa alkaa kukkia. Pörriäisten on löydettävä kukat ja pölytettävä ne. Eräänä kylmänä kesänä juuri tämä pölytysvaihe koitui kompastuskiveksi, sillä mehiläisiä ja kimalaisia ei kertakaikkiaan ollut lennossa juurikaan. Kurpitsat kasvoivat tuolloin pellon reunassa, enkä ollut kasvattanut niiden läheisyydessä mitään kukkia. Tämä kostautui ja pienet kurpitsanalut mätänivät yksi toisensa jälkeen, mikä on merkki siitä, ettei pölytys ole onnistunut. Kurpitsa saattaa lähteä kasvuun, mutta mätänee samantien päästään ollessaan vasta noin viiden sentin mittainen. Sittemmin olen aina kasvattanut kurkkuyrttiä eli purasruohoa kurpitsapenkin tai -lavan tietämillä. Pölyttäjät löytävät AINA kurkkuyrtin ja sen myötä myös kurpitsankukat. Pölyttämisen voi toki tehdä itsekin, jos pölyttäjiä ei kaikesta huolimatta näy missään. Sudilla tupsutellaan heteistä siitepölyä kurpitsankukan emille. :)

Kurpitsasatoa alkusyksyllä

Mikäli kurpitsa saa kasvaa suojaisessa ja lämpimässä kasvupaikassa, saa yllinkyllin vettä ja pölytys onnistuu, on sato melko taattu. Kurpitsat kannattaa kerätä muutaman päivän välein, jotta ne eivät kasva liian suuriksi. Kurpitsoja myös kasvaa aina lisää, kun niitä korjaa pois tasaisesti.

Oman maan satoa lautasella: pieniä paistettuja kesäkurpitsoja, erilaisia salaatteja, retiisiä, persiljaa ja vihannesportulakan meheviä lehtiä.

Talvikurpitsan kasvatukseen pätevät melko samat ohjeet kuin kesäkurpitsaankin. Esikasvatus, istutus lavaan tai peltoon (noin metrin välein), tuulelta suojattu kasvupaikka, suojaus hallalta, runsaasti aurinkoa ja vettä. Jos kasvattaa kurpitsansa kompostimaassa tai vaikka hyvin maatuneen lantapatterin päällä, voi kilvoitella sillä, kuinka suureksi kurpitsa voi kasvaakaan. :) Talvikurpitsa kasvattaa pitkiä haaroja, joihin tulee kurpitsanalku toisensa perään. Jos haluaa saada kunnollisen sadon, tulee köynnöstävät haarat latvoa yhden tai kahden kurpitsan jälkeen. Muutoin kurpitsa ei jaksa kasvattaa satoaan suureksi. Lisäksi olen asettanut pyöristyvien kurpitsojen alle pienet laudanpalat, jotka eristävät ne maasta. Tämä suojelee kurpitsaa mädäntymästä, kun se ei lepää maata vasten.

Talvikurpitsan satoa ei kerätä vähitellen pitkin kesää, kuten kesäkurpitsan satoa. Kurpitsat kasvavat ja kasvavat kuukausien kuluessa, kunnes ne aivan kesän lopulla, ennen ensimmäisiä halloja, korjataan lopulta talteen. Tässä kohtaa voidaan suorittaa virallinen naapurivertailu, kumman suurin kurpitsa tulikaan suuremmaksi. :D Viime vuonna yhdeksänvuotias poikani kasvatti meidän talvikurpitsamme ja kuljetti suurimman kurpitsansa kottikärryillä naapurin pakeille. Naapurillamme on hevosia ja sitä myöten runsaasti hevosenlantaa, joka ilmeisesti siivitti hänet tällä kertaa voittoon. Ensi vuonna poikani aikoo kuitenkin (jälleen) kasvattaa suuremman kurpitsan. Kuvassa pikkusisko on saanut yhden isoveljen kurpitsoista valokuvaan, johon haluttiin inkkaritunnelmaa. :)

Talvikurpitsa ja inkkarityttö. :D