keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Kauneimmat kaksivuotiset; Sormustinkukka (Digitalis Purpurea)

Ihanat Sormustinkukat seinustalla.
Moneen vuoteen en uskaltanut kasvattaa Sormustinkukkaa puutarhassani sen myrkyllisyyden tähden. Pelkäsin, että huomioni herpaantuessa joku lapsista syöksähtää kasvin luo ja sulloo sitä suuhunsa. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, etteivät lapset tapaa tehdä sillä tavalla, paitsi sellaisten kasvien kohdalla, jotka tuntevat ja joista pitävät; persilja, ruohosipuli, kurkut, mansikat, herneet ja porkkanat aiheuttavat kuvatun kaltaista herkuttelua. :D Uskaltauduin vihdoin näiden hirmumyrkyllisten pariin: Sormustinkukat, Akileijat, Keltamot ja Ukonhatut nyt tulevat ensimmäisenä mieleen.
Pölyttäjät rakastavat Sormustinkukkien syleilyä. Voisin kuvitella itsekin mieluusti kömpiväni tuollaiseen vaaleanpunaiseen lepopaikkaan, jos vain mahtuisin. :D
Sormustinkukka kasvattaa ensimmäisenä vuotenaan lehtiruusukkeen, talvehtii vaihtelevasti - ja seuraavana kesänään kukkii. Ja siementää kuin viimeistä päivää! Tokko mikään muu kasvi siementää yhtä paljon ja yhtä pienenpientä pölyävää siementä, kuin Sormustinkukka. Edellistalvi, joka niin hirmuisena muistetaan, vei minulta kaikki lehtiruusukkeet, eikä yhden yhtä Sormustinkukkaa nähty viime kesänä. Syksyllä silti kaikkialla oli taas komeita lehtiruusukkeita, mistä voi päätellä, että maaperä on aika täynnä siemeniä. Vuosikausiksi. :) Onnekseni siis rakastan tätä kasvia! 

Kylvän Sormustinkukan siemenet kehikoihin kesäkuussa. Niitä on mahdotonta saada kylvettyä yksi/ruutu, joten yleensä pikku alkuja nousee esiin aivan liikaa. Nypin ylimääräiset pois ja kasvattelen kehikossa (8x8 ruutua) taimet aika suuriksi. Sitten istutan ne loppukesällä talvehtimispaikoilleen. Peittely havuilla auttaa talvehtimisessa. Lumi olisi tietysti paras suoja, mutta sitä täällä Lounais-Suomessa on ollut aivan olemattomasti viimeisinä talvina. On hyvä, jos Sormustinkukkien taimia on useissa paikoissa, jolloin ainakin osa niistä selviää kukkiviksi kasveiksi asti. Sormustinkukka, kuten muutkin kaksivuotiset, vaeltelee ja etsii itse puutarhasta itselleen parhaimman paikan. Tällaisessa itse valitsemassaan kasvupaikassa kasvi myös talvehtii parhaiten.
Auringon hehkuvassa lämmössä kasvetaan näin komeiksi. <3

On hyvä aloittaa Sormustinkukan esikasvatus ajoissa kesän alkupuolella, jotta lehtiruusukkeet olisivat mahdollisimman suuria syksyllä ja talvehtisivat sitä myöten hyvin. Jos haluaa kasvin asettuvan puutarhaansa nopeasti ja pysyvästi, kannattaa parina-kolmena ensimmäisenä vuotena esikasvattaa uusia taimia: sen jälkeen siemeniä onkin maaperässä jo yllinkyllin.
Saadaanko näitä ihailla puutarhassa tulevana kesänä? Peukut pystyyn, että talvi olisi suotuisa.

6 kommenttia:

  1. Haluaisin kovasti näitä puutarhaani, mutta olen lasten takia vähän empinyt. Ehkä vähän turhaan sillä onhan minulla esim. akileijojakin. Nuorin lapsista on vasta kahden, mutta eipä hänelläkään ole tapana ulkona kasveja suuhun tunkea. Ruokalautaseltakin yleensä lentää vihreät maahan😊.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kynnys kasvattaa myrkyllisiä kasveja, kun on pikkulapsia pihapiirissä, on kyllä aikamoinen. Mutta vahdittavahan niitä "suuhunsullomisikäisiä" on kuitenkin, puhumattakaan siitä, että meillä on pihassa myös vaarallinen oja jne. Minunkin nuorimmainen on kaksivuotias, joten vahdittavaa piisaa. :)Isommat ymmärtävätkin hyvin, että myrkyllisiä kasveja ei edes kosketella - kunhan vain tietävät, mitkä kasvit niitä myrkyllisiä ovat. :)

      Poista
  2. Viime kesänä kukkivia sormustinkukkia oli todella vähän. Syksyyn mennessä lehtiruusukkeita oli kasvanut vähän joka paikkaan, joten toiveissa on ihana hippien kesä. Jos vain tämä hankala talvi sen heille suo. Toivotaan niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei kukkinut viime kesänä yhtään sormustinkukkaa. :( Ei tämäkään talvi ole oikein hyvä ollut, ilman lunta on maa melkein koko ajan. Ei vielä pahoja pakkasia myöskään, joten toivo elää. :D

      Poista
  3. Sormustinkukka on niin ihana. Ja se on paras satunnainen seikkailija, sillä ei saata kasvaa siellä missä ajattelen, vaan vaeltaa puutarhassa. Se sallittakoon tälle ihanuudelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä! On hauskaa, kun kasvi tietää itse mitä tahtoo! :D

      Poista