maanantai 27. helmikuuta 2017

Maalaistytön suosikkiperennat: Harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca) ja muut malvakasvit


Harmaamalvikki pihan keskellä paraatipaikalla.

Harmaamalvikki taitaa olla ensimmäinen perenna, jonka olen istuttanut puutarhaani. Tuohon aikaan ei kyllä voinut puhua puutarhasta senkään vertaa kuin nykyisin, vaan meillä oli piha. Muutimme kaupungista vanhaan maatilakeskukseen, jossa ei puutarhanhoidolle oltu ehditty paljonkaan luoda ajatuksia. Perennoja oli kaksi: yksinäinen Pioni heinittyneessä kukkapenkissä ja Harjaneilikat talon seinustalla. Harjaneilikat keräsin sukupuuttoon ja Pionin pelastin myöhemmin toiseen kukkapenkkiin, kun ihmettelin ensin, miksei se kuki lainkaan (oli istutettu liian syvälle).

Harmaamalvikin siemeniä sain työystävältäni, joka kertoi niiden olevan peräisin vanhasta yksilöstä. Ne kasvoivat nopeasti kukkiviksi kasveiksi, jotka istutin uuteen kukkapenkkiini pihan keskelle. Siinä ne kukoistavat edelleen täsmälleen samassa paikassa, mihin ne istutin yli kymmenen vuotta sitten. :) Tämän perennan kohdalla voin siis luotettavasti todeta, että Harmaamalvikki on todellinen perinneperenna: äärettömän kestävä, viljelty jo kauan Suomessa ja aiemmin käytetty rohtotarkoituksiinkin. Se on myös vaatimaton kasvupaikkansa suhteen, mutta pitää auringosta. Vuosittain kerään kasveistani siemeniä ja kasvattelen uusia taimia, jotka jatkavat matkaansa joko ystäville, tai läheiselle kyläkaupalle tai -torille. Lähikauppiaamme istutti näitä taimia kyläkaupan eteen paahteiselle paikalle ja ihailen hänen Harmaamalvikkipuskaansa joka kesä. Se on jopa komeampi kuin omani. :)
Kaunis vaaleanpunainen. :)

Kasvattelen mielelläni myös muita malvakasveja. Minulla kasvoi vuosikaudet Ruusumalvaa navetan päädyssä, länsiseinustalla. Olin ostanut siemenet Kuralan Kylämäestä Turusta (museotila), mistä tuohon aikaan sai perinneperennojen siemeniä. Eräänä vuonna sitten päätin jakaa kasvit ja tein sen liian myöhään syksyllä, jolloin talvi pääsi hyökkäämään ennen kuin tajusin mitä tapahtui. Kasvit eivät olleet ehtineet toipua jakamisesta, eivätkä juurtua. Keväällä maasta ei noussut yhtään mitään. :( Muistoissani (ja valokuvissa) Ruusumalvani kukkii kuitenkin yhä yhtä kauniisti auringon laskiessa.
Ruusumalva kun aurinko painuu länteen.
Joka vuosi kasvatan myös yksivuotisia malvoja, eli Kesämalvikkeja tai Kiiltomalvaa. Viime vuosina olen suosinut nimenomaan jälkimmäistä, joka saattaa jonain talvena jopa talvehtia. Alla olevassa kuvassa on tällainen yksilö. Se kasvoi lajitoveriensa kanssa peltomaalla, mihin olin sitä kylvänyt, ihan porkkanoiden tuntumaan. Muut kasvit menetettiin talvelle, mutta tämä yksi, jota nimitin Prinsessaksi, jäi eloon ja kasvoi mahdollisimman komeaksi ja korkeaksi seuraavana kesänä.
Kiiltomalva.
Kiiltomalvan kukka läheltä.
Kiiltomalva tuottaa jättimäärän siemeniä. Niitä on helppo kerätä ja siksi olenkin kasvatellut uudet taimet joka kesäksi. Alla olevassa kuvassa kasvaa yksivuotinen Kesämalvikki. Se muistuttaa paljon Harmaamalvikkia, mutta sen kukat ovat isompia ja voimakkaamman vaaleanpunaisia.
Kesämalvikin tuoksuttelija.

10 kommenttia:

  1. Meilläpäin vanhoissa pihoissa kasvaa valtavia malvikki-istutuksia, joita aina ihailen. Pitäisi keksiä niille joku hyvä paikka omassakin pihassa. Mökillä kasvaa myskimalvaa. Se on mieheni isovanhempien perua ja selvinnyt siellä ilman hoitoa vuosikymmeniä. Se leviää täysin oman tahtonsa mukaan. Kukkapenkkiin se ei ole suostunut asettumaan. Joskus kasvatin maurinmalvaa. Harmi, etten kerännyt siitä siemeniä talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myskimalva onkin sellainen malvalaji, jota minulla ei vielä puutarhassa kasvakaan. Pidän erityisesti siitä valkoisesta, se on niin herkkä! :)

      Poista
  2. Upea väri harmaamalvikeissasi! Arvostan kestäviä ja pitkään kukkivia kasveja, joten tästä täydet pisteet harmaamalvikille :)
    Kylvin viime vuonna sekä myskimalvaa että harmaamalvikkia. Näistä vei voiton myskimalva ihanan pinkillä kukinnalla. Harmaamalvikki jäi sävyltään jotenkin hieman vaisummaksi. Jäin miettimään että ehkä niitä ei kannattaisi kasvattaa ihan lähekkäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta varmaan, että myskimalva ja harmaamalvikki tulisivat paremmin edukseen erillään. Ovat toisaalta niin samanlaiset, mutta silti erilaiset. :) Myskimalva taitaa olla aika paljon matalampi?

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Niin minustakin! Ennen en niin välittänyt vaaleanpunaisista kukista, nykyään taas huomaan, että valikoiduksi tulee usein juuri se pinkki tai ehkä valkoinen. :D Niin sitä mieli muuttuu!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Ovat! Ja minua miellyttää erityisesti sekin, että kasvilla on niin pitkät perinteet meikäläisissä puutarhoissa. Kestävyys on iso etu pohjolassa!

      Poista
  5. Minunkin suosikkikasveihin malvat kuuluvat, harmaamalvikki aidan vieressä on oikea herkkimys. Kauniita kukkaiskuvia, alimmainen etenkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alimmaisessa kuvassa tuoksuttelee minun isompi tyttöni, ekaluokkalainen. <3 On yhtä soma kuin kukkanen. ;)

      Poista