maanantai 23. tammikuuta 2017

Kauneimmat kaksivuotiset; Harjaneilikka (Dianthus barbatus)

Kesän ihanimipiin kukkijoihin kuuluva Harjaneilikka.
Jotkut kukat ovat kuin unelmia. Kaikki niissä on aivan täydellisesti kohdallaan. Eräs tällainen kukka on minulle Harjaneilikka.
Kun muutimme maalle, nykyiseen kotiimme, kasvoi täällä seinän vierustalla Harjaneilikkaa. Minusta se oli jotenkin ikävä ja jäykänoloinen kasvi, matala ja vähäkukkainen. En osannut arvostaa edes sen sitkeää selviytymistä heinäisen seinänvierustan "seinäruusuna", ainoana selviytyjänä jo pitempään hoitamatta olleella pihamaalla. Kuivassa kasvupaikassa, puolivarjossa, tuo kasvi oli jäänyt kasvultaan kovin vaatimattomaksi. Poimin tietämättömyyksissäni nuo muutamat kukkavarret maljakkoon, enkä jättänyt yhtään vartta siementämään. Tämän jälkeen ei Harjaneilikkaa enää pihamaalla näkynytkään. Ennenkuin vuosia myöhemmin, nyt puutarhanhoidosta innostuneena, halusin kokeilla yhä uusien kukkasten kasvattamista siemenestä. Ensin tulivat kesäkukat ja niiden esikasvattaminen. Sitten vuorossa olivatkin kaksivuotiset kukat. Kaksivuotinen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että ensimmäisenä vuonna kasvaa lehtiruusuke ja vasta toisena vuotena tulee kaunistakin kauniimpi kukinta.

Harjaneilikan toverina tässä Sarjasaippo. Tästä tulee minulle elävästi mieleen pikkuruinen hääkimppu. <3
Muita kaksivuotisia kukkia ovat esimerkiksi Orvokki, Salkoruusu, Sormustinkukka, Illakko, Lemmikki, Neidonkieli ja Tulikukka, sekä Maariankello.

Kaksivuotisten kukkien kasvattamisessa on jotain erityistä taikaa, mikä liittynee niiden kukinnan odottamiseen. Jännitys ei väisty vielä lehtiruusukkeen kasvattamisen jälkeen, vaan vielä pitää odottaa, talvehtivatko ruusukkeet. Lehtiruusukkeet kannattaa suojata hyvin niin pakkasilta kuin kevään sulamis-jäätymis-sulamis -ilmiöltä. Kun viimeiset talvet ovat olleet Lounais-Suomessa kovin vähälumisia, on menetyksiäkin puutarhassa koettu jonkinverran. Harjaneilikka on melko kestävä talvehtija verrattuna vaikkapa Salkoruusuun, joka on kokemusteni mukaan erityisen herkkähipiäinen. Edelleen koen, että on sattumankauppaa saako vaivansa palkaksi kukkia vai eikö. Silti yrittäminen kannattaa. Jos kaksivuotisen kasvin saa viihtymään puutarhassaan, se käyttäytyy usein monivuotisen kukan tavoin. Monasti kaksivuotiset kukat kylväytyvät runsaasti ja uusia taimia ilmestyy sinne sun tänne puutarhassa. Kasvi vaeltelee ja löytää itselleen mieluisan paikan. Joitakin lehtiruusukkeita saa kitkeä jopa pois, mikäli ei halua yhden kasvin valloittavan kaikkia kukkapenkkejä. Minulla Lemmikki on tällainen kasvi. Joinain vuosina sitä tuntuu olevan ihan joka paikassa. Sen sijaan Sormustinkukka tekee runsaasti lehtiruusukkeita, mutta joinakin talvina niistä yksikään ei selviä seuraavaan kesään ja kukoistukseen asti. Maaperässä on kuitenkin jo niin runsaasti siemeniä, että seuraavana kesänä itää taas innokas joukko Sormustinkukan siemeniä ja uudet lehtiruusukkeet kohtaavat jälleen urheina tulevan talven.

Minulla on tapana kylvää Harjaneilikkaa joka vuosi. Teen kaksivuotisten kukkien kylvöt kesäkuussa, usein jo ennen Juhannusta, jotta lehtiruusukkeet ehtivät kasvaa mahdollisimman suuriksi. Tämä parantaa niiden mahdollisuuksia selviytyä talvesta. Loppukesällä sitten valitsen taimille paikat kukkapenkeistä. Istutan taimia useisiin paikkoihin, jotta ainakin jokin kasvupaikka olisi suotuisa siitä huolimatta, minkälainen talvi tulee. Annan ruusukkeiden kasvaa kokoa syksyyn saakka ja pakkasten tullen peittelen ne havuilla. Sitten vain toivotaan lunta suojaksi.
Kumpi on Harjaneilikassa ihanampaa: väri vai tuoksu?
Harjaneilikka kasvaa parhaiten hyvässä aurinkoisessa, tuulensuojaisessa paikassa. Se ei kaipaa tukemista, sillä sen kasvutapa on pensastava ja jäykkävartinen. Kukat kestävät maljakossa uskomattoman kauan ja tuoksuvat ihanasti. Siemeniä muodostuu paljon ja niitä kannattaa kerätä talteen uusintakylvöjä varten. Itse varistelen kuivat siemenet paperipussiin suoraan kukkapenkistä.

2 kommenttia:

  1. Hei, kaunis blogi sinulla. Ja puutarhapostausten lisäksi juttua voi tulla mekoista ja hatuista! Täytyykin ruveta seuraamaan. Itse olen ostanut kerran harjaneilikan taimia, mutta ne kuolivat talvella, eikä ikäväkseni siementaimiakaan muodostunut. Muita neilikoita minulla löytyy paljonkin, mutta tämä ihanuus yhä vain puuttuu. Ehkä koitan siemenestä kasvattaa tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Reetta! Minultakin on päässyt Harjaneilikan taimet kuolemaan muutamana talvena. Siksi nykyään kylvän aina uudet ja istutan moneen paikkaan. Onneksi ne itävät helposti ja kasvaa roihuavat hyvin! Kannattaa aloittaa kasvattaminen hyvissä ajoin kesäkuussa, niin taimet ehtivät isoiksi ennen talvea ja talvehtivat paremmin. :) Kiva saada sinut lukijaksi!

      Poista