Kokemuksia salaatinkasvatuksesta

Täydellinen onnen hetki?

Tänään ajattelin kertoa kokemuksistani salaatin viljelijänä. :) Yllä olevassa kuvassa esiintyy siis kirjoittaja itse salaatinkerineen. :D
Ensimmäisinä puutarhavuosinani en kasvattanut salaattia ollenkaan, johtuen ehkä siitä, että perheessämme ei juuri sitä syöty. Kokemukset puutarhassa kasvatettavasta lehtisalaatista olivat myös huonoja. Usein kotipuutarhassa kasvatellaan juurikin lehtisalaattia; punaista ja vihreää, josta siis korjataan satoa lehti kerrallaan, ja mielestäni tuo salaatti on aina ollut väkevää ja kitkerää. Jostain syystä minulla oli myös käsitys, että keräsalaatin kasvattaminen olisi jollain lailla vaativaa lannoittamisineen ja kastelemisineen.
Kuitenkin jossain vaiheessa uskaltauduin kokeilemaan keräsalaatin kasvattamista; niin rapean jäävuorisalaatin kuin löyhäkeräisen bataviansalaatinkin. Tuli onnistumisia ja epäonnistumisia. Rapea jäävuorisalaatti, joka kasvattaa kiinteän, makean kerän, on minulla epäonnistunut vuosi toisensa jälkeen. Jossain vaiheessa iskee lehtipolte, joka pilaa salaatinkerän syvälle asti. Se merkitsee, että jokaisessa kerän lehdessä on tummunut, hitaasti mädäntyvä reuna. Kurjaa! Ensin näet kovan vaivan esikasvattamisen, istuttamisen ja kastelun kanssa - ja sitten jokin menee pieleen.

Erilaisia kerä- ja bataviansalaatteja kasvamassa pellolla.

Kuitenkin innostus salaatinkasvattamiseen syveni, kun löysin lajikkeita, jotka onnistuivat useana vuonna peräkkäin. Näitä olivat bataviasalaatit "Lollo Rossa" ja "Lollo Bionda", keräsalaatti "Merville des quatro saisons" (kaunis syvän punainen!) ja "All Year Round", "Red Iceberg", sekä  tammenlehtisalaatti "Stealth" muutaman mainitakseni. Hauskinta on kasvattaa eri sävyisiä vihreitä ja punaisia salaatinkeriä lähekkäin, jolloin näkymä on vivahteikas ja vaihteleva.

Salaatteja lavassa.

Kokemukseni mukaan salaatit kasvavat yhtä hyvin pellolla kuin lavassakin. Lavassa niiden hoitaminen on toki helpompaa. Minulla on kuvan mukaisia lavoja salaatin kasvattamiseen tällä hetkellä kuudesta kahdeksaan kappaletta (muissa lavoissa kasvaa mm. papuja, mangoldia, pinaattia, kurkkua jne). Siemenen kylvämisestä sadon korjaamiseen kuluu alkukesästä noin kuutisen viikkoa, keskikesällä vähemmän aikaa kun kasvu on nopeaa ja rehevää. Omiin suihin ei toki kaikki tämä salaattimäärä mene, vaan osan olen vienyt lähikaupalle myyntiin. Meillä on omalla kylällä ihana pieni kyläkauppa, jossa myydään lähiruokaa pienessä mittakaavassa. Niin pienessä, että kesäisin olen vienyt kaupalle parin päivän välein kymmenisen salaattia kerrallaan. :D Tämä ei toki tee minusta ammattisalaatinviljelijää, vaan onnekkaan harrastelijan. Pitkin kesää kamppailen pienten ja isojen vastoinkäymisten kanssa: tulee etanoiden hyökkäys tai juhannusaamuinen raekuuro. Molemmissa tapauksissa viikkojen työ voi valua tyhjiin ja sehän lannistaa, hetkeksi. Sitten taas tulee viikon lämmin kausi ja kaikki kasvaa niin, että rohina kuuluu. Silloin voi mielessä käydä sellaisiakin ajatuksia, että ruokaa ne tarvitsevat etanatkin ja haittaakkos tuo, jos jokunen kerä menee niillekin. :D

Tammenlehtisalaatti "Stealth".

Salaatit kasvatan aina siten, että kylvän siemenet kylvökehikkoon, kasvuturpeeseen. Yksi tai kaksi siementä per luukku, joista parempi taimi jää kasvamaan. Kun taimet ovat noin kolmen-viiden sentin korkuisia ja niissä on muutakin kuin pelkät sirkkalehdet, siirrän ne lavoihin kasvamaan. Lavoissa salaattia voi kasvattaa tiheämmässä kuin neuvotaan, koska olosuhteet kasvulle ovat niin hyvät. Lavoissa minulla on kompostilla parannettua multaa tai turvetta, mitä milloinkin. Taimia kastellaan kuivina aikoina kahdestikin päivässä, aamuin ja illoin, ettei aurinko haihduta kasteluvettä hukkaan keskipäivän paahteessa. Kylmillä keleillä olen peittänyt lavoissa olevat salaatit muovilla. Sadon pyrin korjaamaan mahdollisimman yhtäaikaisesti, siis niin, että lavan yksi osa tulee kerralla (tai muutaman päivän kuluessa) tyhjäksi, jolloin siihen voi jälleen istuttaa uudet taimet. Salaatit kerään maasta veitsellä leikkaamalla, jolloin multaa ei juurikaan pääse lehtien sekaan, mutta juuriosat korjaan myös visusti pois, etteivät ne tuo maahan kasvitauteja ja epätoivottuja toukkia jne.

Pari viikkoa lavassa kasvaneita salaatintaimia.

Salaatit kuin ruusunnuppuja. <3

Siinäpä taisi tulla oleellisemmat asiat Maalaistytön salaatinkasvatteluista. :) Nykyisin meillä syödään aika runsaasti erilaisia salaatteja toukokuulta aina pakkasiin asti. Lavojen ansiosta kasvukausi on paljon pidempi kuin avomaalla kasvatettaessa. Ensimmäiset siemenet laitan esikasvatukseen yleensä kun kausihuoneen käyttöönotto lähenee. Olen laittanut lämmön päälle kausihuoneeseen yleensä maaliskuussa tai viimeistään huhtikuun alussa. Siellä valoa riittää salaateille, jotka eivät pikku viileydestä ota itseensä.
Tässä kuvassa on viime vuoden viimeinen salaatti, joka sitten jo hieman harmistui saadessaan jäätä päälleen. Tämä siis ei ole muutoin jääsalaatti, kuin syksyn tähden. :D

Hyvästi kesä ja salaatit!