torstai 16. helmikuuta 2017

Papujen kasvattaminen


Pensaspapua korjuuvalmiina.
Pavut ovat yksiä suosikkikasvejani. Minusta on ihanaa, että niiden siemen on niin suuri, kuin koru. Sileä ja sievä. Papujen esikasvattaminen on hauskaa, koska kasvi on niin roteva ja nopeakasvuinen.

Kylvän pensaspavut kehikkoon huhtikuun puolivälissä. Samoin teen salkopapujen ja ruusupapujen kanssa. Papujen on hyvä olla lämpimässä paikassa itämässä ja mullan riittävästä kosteudesta pitää huolehtia. Itäminen kestää vaihtelevasti viikon-pari. Siirrän pavut noin kymmensenttisinä suoraan kasvupaikalleen lavaan tai peltoon, kun ilmat ovat kunnolla lämmenneet. Istutan pensaspavut noin 20 sentin taimivälein, ja 30 sentin rivivälein, jotta haraa on helpompi heilutella ahkerasti.
Itse kerättyjä papuja seuraavien vuosien kylvöjä varten.
Pavut ovat mielestäni helppohoitoisia. Kunhan muistaa kastella niitä sekä kitkeä rikkakasvit pois, saa aika takuuvarmasti hyvän sadon. Suoraan maahan kylvettynä sanotaan sopivan kylvöajankohdan olevan käsillä kun kirsikkapuut kukkivat. Silloin maa on sopivasti lämmennyt. Kylmässä maassa pavun siemen mätänee.
Satokautena papuja pitää kerätä muutaman päivän välein, jotta ne eivät kasva liian suuriksi ja puumaisiksi. Itse pidän kapeista, hoikista pavuista, joissa siemenet eivät vielä ole alkaneet kehittyä, ainakaan liikaa. Ryöppään pavunpalot muutaman minuutin ajan ja lisään esimerkiksi keittoihin. Toisinaan paistan ryöpätyt pavut sellaisinaan lisukkeeksi ateriaan.
Apulaisia on hyvä olla sadonkorjuussa mukana. :D

Pensaspapuja korissa, kurkkuja ja kesäkurpitsaa.
Oma erityinen lukunsa ovat ruusupavut. Niitä voi kasvattaa koristeellisten kukkiensa vuoksi, mutta myös syötäväksi. Ruusupavun maku on herkullinen. Tämänkin palon korjaan nuorena, ennenkuin siemenet kehittyvät. Jos kaikkia papuja ei tule syöneeksi, saa ruusupavuista kerättyä myös siemeniä seuraavan kevään kylvöksiin.
Ruusupavun siemen on yksi kauneimmista niin värinsä kuin kuviointinsa puolesta!
Ruusupavun kotina on meillä perinteisesti heinäseipäät.
Ruusupapu, kuin muutkin pavut, on herkkä vaurioitumaan hallasta. Sitä ei kannata siirtää puutarhaan liian aikaisin. Lyhyehkö, parin-kolmen viikon esikasvatus riittää. Olen huomannut, että ruusupapu pitää sitoa, mikäli sen haluaa kasvavan tukensa ympärille. Kunhan se saa heti alussa hiukan apua, lähtee se piankin omin voimin kietoutumaan tukeensa, eikä sen jälkeen enää tarvitse kiinnittämistä. Jos alkukesän viileinä päivinä yölämpötila uhkaa laskea lähelle nollaa, kannattaa ruusupavun nuoret taimet kietoa vaikka harson suojiin.

Tulevana kesänä aion kasvattaa punavalkokukkaista ruusupapu "Hestiaa". Kokeilen myös härkäpapujen kasvattamista pitkästä aikaa, lajikkeella "Threefold White".Pensastava leikkopapu on tänä vuonna väriltään keltainen "Serpedor" ja lisäksi kasvatan salkopapua ""Neckargold". Lisäksi kasvattelen perinteistä vihreää pensaspapua, jonka siemeniä minulla on kerättynä varastoon moneksi vuodeksi. Eiköhän näillä taas höystetä ruoka jos toinenkin!
Tulevan kesän papuvalikoimaa.

2 kommenttia:

  1. Tuoreet pavut on kyllä herkkua. Harmi vaan, että pavut ja herneet ovat peurojen suosikkeja. Ne katoavat aina parempiin suihin. Ruusupapuja olisi kiva joskus kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusupavut on vähän sellaisia, mitä on pakko aina laittaa, kun niitä on kerran ollut. Niinkuin hajuherneetkin. Ne vaan kuuluvat kesään. :) Ja voi EI noita peuroja. :o

      Poista